FOUR FOR FUN
|
trakehner, tamma
166cm, ruunikko 7v, ikääntyy satunnaisesti s. 29.10.2014 (4v 29.11.2014) |
Flora on hieman hapannaamainen hevonen. Tamma on peruskiltti ja –kiva kaveri, eikä lainkaan äkäinen, sen yleisilme vain on hieman sitruunoita syönyt. Ruunikko lämpenee uusille ihmisille hitaasti, on hieman pidättyväinen ylipäätään eikä juuri välitä seurasta. Flora viihtyy oikein hyvin yksikseen, eikä välitä jatkuvasta huomiosta, rapsutus ja porkkana silloin tällöin on ihan tarpeeksi.
Ruunikko on näppärä hoitaa, mikään hoitotoimenpide ei tuota ongelmia. Floran kanssa kaikki sujuu rutiinilla, oli kyse sitten kavioiden puhdistamisesta, korvakarvojen leikkaamisesta, madotuksesta tai eläinlääkärin tekemistä toimenpiteistä. Vaikka operaatio olisi miten inhottava – vaikkapa nenämahaletkun laittaminen -, Flora vain näyttää kärsivältä, mutta kestää kaiken. Tamma on erinomainen opetushevonen pikkuväelle, sillä se ei hievahda mihinkään, ellei siltä sitä pyydä, ei uhittele tai kiukuttele, vaikka joku kiskoisi hännästä. Jos tammalta itseltään kysytään, niin reippaat otteet ja ripeä hoitaminen sekä varustaminen ovat paras kombo.
Talutettaessa ruunikko kulkee nätisti vieressä. Flora kävelee reippaasti, eikä sen kanssa kannata jäädä ihastelemaan maisemia; hevonen turhautuu paikoillaan seisomiseen. mitään kuopimista kummempaa tamma ei kuitenkaan tee. Lastaus ja kuljetus sujuvat samalla ongelmattomalla rutiinilla kuin kaikki muukin.
Ratsuna Flora ei sovellu aivan aloittelijoille. Tamma on herkkä kyljistään, eikä siedä kantapäillä nakuttamista tai polvilla puristamista sitten ollenkaan. Tamma myös reagoi herkästi painoapuihin, laukanvaihdot sujuvat painopistettä muuttamalla. Osaavissa käsissä luonnostaan eteenpäinpyrkivä, herkkä tamma on näppärä peli treeneihin ja kisoihin. Flora työskentelee mielellään niin sileällä kuin esteillä, ei säiky puskissa mitään ja nauttii vaihtelevista maastoista, joita maastoretket ja peltolaukat tarjoavat. Tamma ei kyttää eikä kiellä millekään esteelle, mutta saattaa hypätä askelta tai kahta liian aikaisin, jos ratsastaja hätiköi. Flora ei suoranaisesti kuumu esteillä, vaikka onkin huomattavasti reippaampi estekentällä kuin koulutyöskentelyn aikana. Aran ratsastajan kanssa tamma ei rupea millekään; jos ratsastaja empii ennen estettä (tai vaikka ennen pohkeenväistöä), Flora hidastaa, pysähtyy ja jää siihen.
Kisoissa tamma on huomattavasti säpäkämpi kuin kotikentällä. Ruunikko ei stressaa, eikä lähde lapasesta, vaikka saattaa käsihevosalueella vähän tanssahdella tai heittää verkassa pari ilopukkia. Huolelliset, mahdollisimman pitkät verryttelyt tasaavat Floran energisyyttä. Mikäli verkka jää lyhyeksi, ratsastaja joutuu tekemään tosissaan töitä, että pidätteet menevät kunnolla läpi.
Ruunikko on näppärä hoitaa, mikään hoitotoimenpide ei tuota ongelmia. Floran kanssa kaikki sujuu rutiinilla, oli kyse sitten kavioiden puhdistamisesta, korvakarvojen leikkaamisesta, madotuksesta tai eläinlääkärin tekemistä toimenpiteistä. Vaikka operaatio olisi miten inhottava – vaikkapa nenämahaletkun laittaminen -, Flora vain näyttää kärsivältä, mutta kestää kaiken. Tamma on erinomainen opetushevonen pikkuväelle, sillä se ei hievahda mihinkään, ellei siltä sitä pyydä, ei uhittele tai kiukuttele, vaikka joku kiskoisi hännästä. Jos tammalta itseltään kysytään, niin reippaat otteet ja ripeä hoitaminen sekä varustaminen ovat paras kombo.
Talutettaessa ruunikko kulkee nätisti vieressä. Flora kävelee reippaasti, eikä sen kanssa kannata jäädä ihastelemaan maisemia; hevonen turhautuu paikoillaan seisomiseen. mitään kuopimista kummempaa tamma ei kuitenkaan tee. Lastaus ja kuljetus sujuvat samalla ongelmattomalla rutiinilla kuin kaikki muukin.
Ratsuna Flora ei sovellu aivan aloittelijoille. Tamma on herkkä kyljistään, eikä siedä kantapäillä nakuttamista tai polvilla puristamista sitten ollenkaan. Tamma myös reagoi herkästi painoapuihin, laukanvaihdot sujuvat painopistettä muuttamalla. Osaavissa käsissä luonnostaan eteenpäinpyrkivä, herkkä tamma on näppärä peli treeneihin ja kisoihin. Flora työskentelee mielellään niin sileällä kuin esteillä, ei säiky puskissa mitään ja nauttii vaihtelevista maastoista, joita maastoretket ja peltolaukat tarjoavat. Tamma ei kyttää eikä kiellä millekään esteelle, mutta saattaa hypätä askelta tai kahta liian aikaisin, jos ratsastaja hätiköi. Flora ei suoranaisesti kuumu esteillä, vaikka onkin huomattavasti reippaampi estekentällä kuin koulutyöskentelyn aikana. Aran ratsastajan kanssa tamma ei rupea millekään; jos ratsastaja empii ennen estettä (tai vaikka ennen pohkeenväistöä), Flora hidastaa, pysähtyy ja jää siihen.
Kisoissa tamma on huomattavasti säpäkämpi kuin kotikentällä. Ruunikko ei stressaa, eikä lähde lapasesta, vaikka saattaa käsihevosalueella vähän tanssahdella tai heittää verkassa pari ilopukkia. Huolelliset, mahdollisimman pitkät verryttelyt tasaavat Floran energisyyttä. Mikäli verkka jää lyhyeksi, ratsastaja joutuu tekemään tosissaan töitä, että pidätteet menevät kunnolla läpi.
SUKUTAULU
|
i. Two to Tango EVM trak, 168cm, prn e. Fear in Funland EVM trak, 165cm, rn |
ii. Disco Inferno EVM trak, 170cm, prn ie. Try the Trapeze EVM trak, 163cm, rn ei. Cheap Hallelujah EVM trak, 168cm, m ee. Fun with Fools EVM trak, 164cm, rnkm |
iii. Hellhound
EVM trak, 171cm, m iie. Dance to the Beat EVM trak, 166cm, prt iei. Spotlight Seeker EVM trak, 163cm, rt iee. Test me Not EVM xx, 156cm, trn eii. St. Grisham EVM trak, 172cm, m eie. Columbine EVM trak, 163cm, prt eei. Jester's Smile EVM xx, 166cm, mkm eee. Fun Enough EVM trak, 164cm, rn |
JÄLKELÄISET
13.09.2015 trak-t. Brokeback Fun For Few (i. Twisted Halo) om. VRL-11325
03.05.2015 trak-t. Five For Fetish (i. Ironicheskiy) om. VRL-12701
03.05.2015 trak-t. Five For Fetish (i. Ironicheskiy) om. VRL-12701
KILPAILUKALENTERI
24.04.2015 VSN Wuorela, trakehnertammat 04/12 RCH 36p. (tuom. taffel)
|
28.01.2016 ERJ Rêve de Haussea 160cm 05/30
25.01.2016 ERJ Eucarya 150cm 06/50 24.01.2016 ERJ Knockout 160cm 01/40 23.01.2016 ERJ Eucarya 150cm 02/50 22.01.2016 ERJ Knockout 160cm 04/40 22.01.2016 ERJ Shadow 160cm 06/85 21.01.2016 ERJ Eucarya 150cm 04/50 07.01.2016 ERJ Evenstar Wbs 160cm 04/30 05.01.2016 ERJ Evenstar Wbs 160cm 04/30 28.12.2015 ERJ Navelina 160cm 05/30 23.12.2015 ERJ KK Lamoca 160cm 01/50 19.12.2015 ERJ Delicate 160cm 05/30 15.12.2015 ERJ Delicate 160cm 05/30 |
27.11.2015 ERJ Rêve de Haussea 160cm 05/30
15.11.2015 ERJ Bellgrove 160cm 03/30 14.11.2015 ERJ Bellgrove 160cm 01/30 12.11.2015 ERJ Serellenders 160cm 01/30 06.11.2015 ERJ Serellenders 160cm 03/30 02.11.2015 ERJ Petäjävaara 160cm 02/40 31.10.2015 ERJ Serellenders 160cm 04/30 29.10.2015 ERJ Chillo 160cm 05/30 27.10.2015 ERJ Chillo 160cm 03/30 27.10.2015 ERJ KK Reiter 160cm 02/30 23.10.2015 ERJ Brokeback 160cm 02/40 21.10.2015 ERJ KK Reiter 160cm 02/30 14.10.2015 ERJ Vindemia 160cm 05/26 |
10.10.2015 ERJ Vindemia 160cm 02/26
03.10.2015 ERJ Eddangård 160cm 03/21 01.10.2015 ERJ Brokeback 160cm 02/04 01.10.2015 ERJ Brokeback 160cm 02/04 28.09.2015 ERJ Whispering Heaven 160cm 01/26 25.09.2015 ERJ Zurück 160cm 04/24 18.09.2015 ERJ Eddangård 160cm 03/30 15.09.2015 ERJ Eddangård 160cm 01/30 10.09.2015 ERJ Eddangård 160cm 01/30 08.09.2015 ERJ Defective 160cm 04/30 03.09.2015 ERJ Mel Seren 160cm 02/30 31.08.2015 ERJ Mel Seren 160cm 02/30 30.08.2015 ERJ Mel Seren 160cm 03/30 26.08.2015 ERJ Karkuretken Sht 160cm 02/13 |
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
27.01.2016 päiväkirjamerkintä, kirjoitti rukkanen
Kisapäivän jälkeen Flora sai pitää vapaata. Tai oikeastaan tarkoitus oli hieman palautella sitä suorituksen jäljiltä kevyesti. Vapaaksi päivän olisi kuitenkin melkein lukea sillä meidän suunnitelma oli käydä maastossa taluttelureissu. Ruunikko hörähti karsinassaan pöllähtäessäni sinne aamupäivällä. Tamma oli syönyt aamuruokansa rauhassa ja ulkoillutkin hetken, joku oli tuonut sen sisään juuri ennen saapumistani talliin. Harjasin kiltin tamman hellien ja hoivaten sen turpakarvoista kavioihin saakka. Flora nautti harjaustuokiosta silmät puolimmessa ja alahuuli venähtäneenä. Illalla puretut letit olivat jättäneet harjan hieman laineille ja hännän tyvikin oli kokenut kohtalon. Otin hieman vettä suihkepurkkiin, kastelin harjakset ja selvitin ne käsin. Laineet sulivat suoremmiksi ja tamma näytti taas enemmän vakavasti otettavalta ratsulta eikä hassulta lampaalta.
Puin Floralle suitset päähän ja kiinnitin niihin juoksutusliinan. Valmistauduttuani hommaan henkisesti nappasin tamman mukaani karsinasta. Tallin läpi kopistellessamme Flora hörisi kavereille ja oli monta kertaa menossa turpa edellä muiden ruokiin. Nykäisin sen hellästi aina eteenpäin ja ruunikko seurasi perässäni hieman pettyneenä. Ulkona se käveli kuitenkin kiltisti samaa tahtia ja suuntasimme kulkumme reippaasti kohti maastoa. Leveä metsätie näytti todella kutsuvalta sen ylle kaartuvien suurten puiden lomassa. Kävelimme pitkän matkaa rauhallisesti kunnes pusikosta ampaisi tielle pieni peura. Se tuijotti meitä suurine silmineen ja me molemmat tuijotimme sitä hämmentyneinä takaisin. Kului vain silmänräpäys ja peura loikkasi vastakkaiseen suuntaan, minä tiukensin otettani juoksutusliinasta ja Flora teki äkkikäännöstä kotia kohti. Ruunikon ponkaistessa omaan suuntaansa yritin hillitä sitä reippaalla otteella liinasta. Onneksi kädessä olivat hanskat sillä liina olisi muutoin polttanut käteni piloille. Pienen hetken raahauduin liinassa tamman perässä kunnes Flora antoi periksi painon roikkuessa sen mukana. Ruunikko puuskutti järkyttyneenä, silmät suurina ja sieraimet laajenneina keskellä metsäpolkua. En tiedä kuka tässä oli järkyttynein, minä vai hevonen. Nousin tärisevin jaloin maasto ja kävelin tammaa kohti koko ajan liinaa lyhentäen. Pian olin hevosen vierellä, napakka ote suitsista ja Flora laski päänsä alas kuin turvaa hakien. Annoin sen hengähtää hetken kunnes lähdin taluttamaan sitä takaisin siihen suuntaan missä olimme kohdanneet peuran. Flora kulki perässäni hieman epäilevänä, mutta pääsimme sen pusikon ohi mistä peura oli ampaissut. Tamma vilkuili ympärilleen levottomana. Rauhoituimme molemmat vasta paluumatkalla. Pusikoista ei kuulunut ylimääräistä rapinaa ja selvisimme takaisin talliin ehjin nahoin. Vain polveni olivat ottaneet hieman iskua äkkilähdössä. Flora sai karsinassa vielä kunnollisen harjauksen ja muutaman herkun.
26.01.2016 päiväkirjamerkintä, kirjoitti rukkanen
Kisa-aamu valkeni hieman utuisena ja mahassani kirpisteli jännitys. Olin lupautunut kisahoitajaksi Floran mukaan enkä ollut mokomaa tammaa edes ennen hoitanut. Olin kuullut sen olevan helppo hoidettava, joten tuskin mitään sen suurempaa ongelmaa tulisikaan. Osallistuin aamutallin tekemiseen ja samalla sain seurata kuinka kilpailureissuun valmistauduttiin. Kamat olivat jo kasassa, hevoset pesty ja enää oli jäljellä letittäminen. Flora seisoi nätisti paikallaan kun aloin näpertämään sille lettejä harjaan. Agnes kävi antamassa muutaman vinkin, joiden avulla homma helpottuikin huomattavasti. Ruunikko malttoi paikallaan koko näperryksen ajan ja ikuisuudelta tuntuneen urakan jälkeen oli harja ihan siedettävä. Häntä olikin helpompi homma ja sujui jo omalla rutiinilla.
Hevoset lastattiin suureen autoon. Tilaa oli vaikka kuinka paljon ja moderni sisus kätki sisälleen upeat puitteet. Tällä todellakin kelpasi kulkea kisamatkat. Talutin Floran sille osoitettuun paikkaan, tarkistin vielä kerran ja toisenkin, että matkasuojat olivat kunnolla päällä ettei mitään vahinkoja pääsisi käymään. Se tästä vielä puuttuisi, jos kallisarvoinen esteratsu saisi osumaa jo matkalla.
Kisapaikalla iski suuren luokan jännitys. Hevoset purettiin autosta ja Flora hirnahti ulos päästyään kuin ei olisi nähnyt muita hevosia koskaan aiemmin. Tamma steppasi jännittyneenä ja minulla oli sisuksissa juuri samanlainen olo. Jännittynyt ja aaaargh niin levoton. Seisahduimme Floran kanssa meille näytettyyn paikkaan, varustin sen rauhassa ja pian kilparatsastaja ilmestyi viereeni juttelemaan kisapäivän kulusta. Flora lähti hänen mukaansa lämmittelyyn ja minä seurasin tapahtumaa aidan vierestä. Hetken kuluttua sain ruunikon takaisin taluteltavaksi kunnes itse lähtö alkoi lähentyä. Seurasin jännityksestä pinkeänä ratsukon menoa radalla, ei yhtään pudotusta ja aikakin oli hyvä! Jännitin eniten pysyikö tamman kampaus kunnossa ja olinko kiristänyt satulavyötä tarpeeksi. Kaikki sujui hyvin ja pian sain taas tamman käsiini. Taputtelin sitä innoissani ja palkitsin parilla pienellä porkkanan palasella. Flora tuhisi selkeästi tyytyväisenä suoritukseensa ja myöhemmin se haettiinkin palkintojen jakoon. Ruunikon suitsia komisti sinivalkoinen ruusuke! Ratsastajalla ylsi hymy korviin saakka ja tamma näytti erittäin tyytyväiseltä sekin. Onneksi kisareissu sujui alusta loppuun hienosti. Kotiin palattuamme annoin Floralle vielä ylimääräisiä herkkuja ja rapsuttelin sen oikein kunnolla ympäriinsä.
03.05.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoitti omistaja
Aamulla tallissa oli hiljaisempaa kuin normaalisti, joka-aamuisen mekkalan, vinkumisen ja kuopimisen sijaan ainoastaan oripuolelta kuului Winon hiljainen hörinä. Floran karsinan oven avatessani vastassa oli pieni, musta tammavarsa ja sekä epäluuloisesti minua tuijottava yksinhuoltajaäiti. Hienosta, venäläissyntyisestä oristamme Igorista olevasta varsasta odotettiinkin hienoa, muttei aivan näin hienoa. Saisi nyt vain jäädä mustaksi mokoma.
Alkujärkytyksestä toettuani soitin ihkutuspuhelun Lissulle. "Five For Fetish!", kiljuin puhelimeen ja puoliuninen nainen örisi minulle jotain epämääräistä vastaukseksi. "Se on musta, tähtipäinen tammavarsa ja sen nimi on Five For Fetish!"
En tiedä kuinka paljon Lissu oikeastaan ymmärsi saatika sai mitään selvää ihkuttamiseni lomasta, mutta varsa on nyt virallisesti myyty. Yhtään kuvaakaan nainen ei ole vielä nähnyt, mutta myyty seon silti. Tai jos tarkkoja ollaan, varsa oli alustavasti myyty jo ennen sen syntymää. Entä jos en raaskikaan myydä? Pidänkin itse, hohohohohahahahaa.
Kisapäivän jälkeen Flora sai pitää vapaata. Tai oikeastaan tarkoitus oli hieman palautella sitä suorituksen jäljiltä kevyesti. Vapaaksi päivän olisi kuitenkin melkein lukea sillä meidän suunnitelma oli käydä maastossa taluttelureissu. Ruunikko hörähti karsinassaan pöllähtäessäni sinne aamupäivällä. Tamma oli syönyt aamuruokansa rauhassa ja ulkoillutkin hetken, joku oli tuonut sen sisään juuri ennen saapumistani talliin. Harjasin kiltin tamman hellien ja hoivaten sen turpakarvoista kavioihin saakka. Flora nautti harjaustuokiosta silmät puolimmessa ja alahuuli venähtäneenä. Illalla puretut letit olivat jättäneet harjan hieman laineille ja hännän tyvikin oli kokenut kohtalon. Otin hieman vettä suihkepurkkiin, kastelin harjakset ja selvitin ne käsin. Laineet sulivat suoremmiksi ja tamma näytti taas enemmän vakavasti otettavalta ratsulta eikä hassulta lampaalta.
Puin Floralle suitset päähän ja kiinnitin niihin juoksutusliinan. Valmistauduttuani hommaan henkisesti nappasin tamman mukaani karsinasta. Tallin läpi kopistellessamme Flora hörisi kavereille ja oli monta kertaa menossa turpa edellä muiden ruokiin. Nykäisin sen hellästi aina eteenpäin ja ruunikko seurasi perässäni hieman pettyneenä. Ulkona se käveli kuitenkin kiltisti samaa tahtia ja suuntasimme kulkumme reippaasti kohti maastoa. Leveä metsätie näytti todella kutsuvalta sen ylle kaartuvien suurten puiden lomassa. Kävelimme pitkän matkaa rauhallisesti kunnes pusikosta ampaisi tielle pieni peura. Se tuijotti meitä suurine silmineen ja me molemmat tuijotimme sitä hämmentyneinä takaisin. Kului vain silmänräpäys ja peura loikkasi vastakkaiseen suuntaan, minä tiukensin otettani juoksutusliinasta ja Flora teki äkkikäännöstä kotia kohti. Ruunikon ponkaistessa omaan suuntaansa yritin hillitä sitä reippaalla otteella liinasta. Onneksi kädessä olivat hanskat sillä liina olisi muutoin polttanut käteni piloille. Pienen hetken raahauduin liinassa tamman perässä kunnes Flora antoi periksi painon roikkuessa sen mukana. Ruunikko puuskutti järkyttyneenä, silmät suurina ja sieraimet laajenneina keskellä metsäpolkua. En tiedä kuka tässä oli järkyttynein, minä vai hevonen. Nousin tärisevin jaloin maasto ja kävelin tammaa kohti koko ajan liinaa lyhentäen. Pian olin hevosen vierellä, napakka ote suitsista ja Flora laski päänsä alas kuin turvaa hakien. Annoin sen hengähtää hetken kunnes lähdin taluttamaan sitä takaisin siihen suuntaan missä olimme kohdanneet peuran. Flora kulki perässäni hieman epäilevänä, mutta pääsimme sen pusikon ohi mistä peura oli ampaissut. Tamma vilkuili ympärilleen levottomana. Rauhoituimme molemmat vasta paluumatkalla. Pusikoista ei kuulunut ylimääräistä rapinaa ja selvisimme takaisin talliin ehjin nahoin. Vain polveni olivat ottaneet hieman iskua äkkilähdössä. Flora sai karsinassa vielä kunnollisen harjauksen ja muutaman herkun.
26.01.2016 päiväkirjamerkintä, kirjoitti rukkanen
Kisa-aamu valkeni hieman utuisena ja mahassani kirpisteli jännitys. Olin lupautunut kisahoitajaksi Floran mukaan enkä ollut mokomaa tammaa edes ennen hoitanut. Olin kuullut sen olevan helppo hoidettava, joten tuskin mitään sen suurempaa ongelmaa tulisikaan. Osallistuin aamutallin tekemiseen ja samalla sain seurata kuinka kilpailureissuun valmistauduttiin. Kamat olivat jo kasassa, hevoset pesty ja enää oli jäljellä letittäminen. Flora seisoi nätisti paikallaan kun aloin näpertämään sille lettejä harjaan. Agnes kävi antamassa muutaman vinkin, joiden avulla homma helpottuikin huomattavasti. Ruunikko malttoi paikallaan koko näperryksen ajan ja ikuisuudelta tuntuneen urakan jälkeen oli harja ihan siedettävä. Häntä olikin helpompi homma ja sujui jo omalla rutiinilla.
Hevoset lastattiin suureen autoon. Tilaa oli vaikka kuinka paljon ja moderni sisus kätki sisälleen upeat puitteet. Tällä todellakin kelpasi kulkea kisamatkat. Talutin Floran sille osoitettuun paikkaan, tarkistin vielä kerran ja toisenkin, että matkasuojat olivat kunnolla päällä ettei mitään vahinkoja pääsisi käymään. Se tästä vielä puuttuisi, jos kallisarvoinen esteratsu saisi osumaa jo matkalla.
Kisapaikalla iski suuren luokan jännitys. Hevoset purettiin autosta ja Flora hirnahti ulos päästyään kuin ei olisi nähnyt muita hevosia koskaan aiemmin. Tamma steppasi jännittyneenä ja minulla oli sisuksissa juuri samanlainen olo. Jännittynyt ja aaaargh niin levoton. Seisahduimme Floran kanssa meille näytettyyn paikkaan, varustin sen rauhassa ja pian kilparatsastaja ilmestyi viereeni juttelemaan kisapäivän kulusta. Flora lähti hänen mukaansa lämmittelyyn ja minä seurasin tapahtumaa aidan vierestä. Hetken kuluttua sain ruunikon takaisin taluteltavaksi kunnes itse lähtö alkoi lähentyä. Seurasin jännityksestä pinkeänä ratsukon menoa radalla, ei yhtään pudotusta ja aikakin oli hyvä! Jännitin eniten pysyikö tamman kampaus kunnossa ja olinko kiristänyt satulavyötä tarpeeksi. Kaikki sujui hyvin ja pian sain taas tamman käsiini. Taputtelin sitä innoissani ja palkitsin parilla pienellä porkkanan palasella. Flora tuhisi selkeästi tyytyväisenä suoritukseensa ja myöhemmin se haettiinkin palkintojen jakoon. Ruunikon suitsia komisti sinivalkoinen ruusuke! Ratsastajalla ylsi hymy korviin saakka ja tamma näytti erittäin tyytyväiseltä sekin. Onneksi kisareissu sujui alusta loppuun hienosti. Kotiin palattuamme annoin Floralle vielä ylimääräisiä herkkuja ja rapsuttelin sen oikein kunnolla ympäriinsä.
03.05.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoitti omistaja
Aamulla tallissa oli hiljaisempaa kuin normaalisti, joka-aamuisen mekkalan, vinkumisen ja kuopimisen sijaan ainoastaan oripuolelta kuului Winon hiljainen hörinä. Floran karsinan oven avatessani vastassa oli pieni, musta tammavarsa ja sekä epäluuloisesti minua tuijottava yksinhuoltajaäiti. Hienosta, venäläissyntyisestä oristamme Igorista olevasta varsasta odotettiinkin hienoa, muttei aivan näin hienoa. Saisi nyt vain jäädä mustaksi mokoma.
Alkujärkytyksestä toettuani soitin ihkutuspuhelun Lissulle. "Five For Fetish!", kiljuin puhelimeen ja puoliuninen nainen örisi minulle jotain epämääräistä vastaukseksi. "Se on musta, tähtipäinen tammavarsa ja sen nimi on Five For Fetish!"
En tiedä kuinka paljon Lissu oikeastaan ymmärsi saatika sai mitään selvää ihkuttamiseni lomasta, mutta varsa on nyt virallisesti myyty. Yhtään kuvaakaan nainen ei ole vielä nähnyt, mutta myyty seon silti. Tai jos tarkkoja ollaan, varsa oli alustavasti myyty jo ennen sen syntymää. Entä jos en raaskikaan myydä? Pidänkin itse, hohohohohahahahaa.
virtuaalihevonen, a sim game horse
kuvien © Gestüt Hämelschenburg
kuvien © Gestüt Hämelschenburg
