MOLLY THE MURDERER
|
hannover, tamma
166cm, ruunikko 10v, ikääntyy satunnaisesti s. 07.03.2013 (4v 07.08.2013) |
Murmur on perusluonteeltaan lempeä ja ystävällinen tamma, jonka kanssa pärjää kuka tahansa. Ratsuna hannoverista löytyy kuitenkin sähäkkyyttä, ja etenkin laukkatehtävissä Murmur kuumuu helposti saattaen innostua pukittelemaan. Rauhalliset maastoreissut puolestaan tuovat tammasta esille aivan uuden puolen ja Murmurissa onkin mummonkuljetin ja kovatasoinen kilparatsu samassa paketissa, mikä ei ole lainkaan huono yhdistelmä.
Tamma on hyvin simppeli hoidokki, sen kanssa saa värkätä miten paljon sielu sietää ilman, että hevonen tuskastuu. Murmur on pirteä, kaikesta kiinnostunut hevonen, joka haluaa haistella hoitajansa ja harjansa läpi ja sen jälkeen onkin hyvä järsiä karsinoiden ovissa roikkuvia loimia, mikäli niihin vain yltää. Ilkikurinen tai näykkimiseen taipuva hevonen Murmur ei ole, mutta herkkujen perään se saattaakin naputella hampaitaan. Erityisesti sokeripalat saavat puoliverisen ihan tyhmäksi, ja tamman saisi varmasti opetettua tekemään temppuja sokeripalkalla.
Taluttaessa Murmur on virkeämpi, sen askel nousee kevyesti ylös ja käynti vaihtuu helposti raviksi. Kaikeksi onneksi tamman kanssa pärjää reippaasti kävellen ja silloin tällöin komentaen, Murmur ei rynni tai lähde lapasesta. Niinä kertoina, kun Murmur säikähtää jotain tamma yleensä vain hypähtää sivuun ja jää jalat harallaan tärisemään sen sijaan, että lähtisi karkuun kuten muut hevoset. Meille on edelleen mysteeri, johtuuko tämä Murmurin ihmisläheisyyden kaipuusta vai onko hevonen ainoastaan typerä.
Ratsuna Murmurilta löytyy osaamista myös kouluratsastuksen saralla, vaikka tamma painottuukin vahvasti esteille. Suuret mutta tasaiset raviliikkeet ovat suhteelisen helposti istuttavat ja laukka on enemmän ylös kuin eteenpäin suuntautuvaa. Vaikka Murmur treenaakin mielellään myös koulukiemuroita, ei se jaksa keskittyä niihin kovin montaa päivää peräjälkeen vaan vaatii vaihtoehtotekemistä aina silloin tällöin, oli se sitten rentoa maastoilua, peltolaukkoja taikka niitä esteitä. Murmur on myös mitä parhain maastomopo - tamma ei jaksa säikkyä sen koommin haukkuvia koiria kuin moottorikelkkojakaan ja kahlaa mihin tahansa pusikkoon sen suurempia kyselemättä.
Esteillä tamma on ehdottomasti elementissää, vaikka saattaakin ajoitellen jopa kuumua ja jopa heitellä takamustaan. Murmur on rohkea hyppääjä varustettuna suurella määrällä ponnua. Se ylittää erikoisimmatkin esteet mukisematta ja yleensä vieläpä hyvällä ajalla. Ratsastajan ei kannata alkaa vekslaamaan liikaa askeleiden kanssa vaan antaa ruunikon hoitaa homma kotiin. Maastoesteillä pitkät suorat esteiden välillä saattavat aiheuttaa ongelmia kaasunhallinnassa ja takamuskin saattaa ottaa ilmaa alleen, mikä vaatii puolestaan ratsastajalta tietynlaista kärsivällisyyttä ja jämäkkyyttä. Muutaman kerran kun kunnolla hermostuu niin viesti yleensä menee perille.
Matkustamista tamma ei jaksa stressata ja se meneekin koppiin mielellään vaikka joutuisikin matkustamaan yksinään. Itse kilpailupaikalla se ei kuitenkaan jaksa seisoskella pienessä kopissa kovin kauaa, vaan kulkee mieluummin narunjatkeena ympäri kilpailualuetta kuin mikäkin iso koira. Olemmekin aiheuttaneet monet kerrat hilpeyttä kentän reunalla muiden suoritusta tuijottaessamme.
Oman suorituksen kohdalla Murmur ryhdistäytyy ja näyttää parastaan, vaikka onkin edelleen aivan yhtä säpäkkä ja kuumumisherkkä kuin kotikentälläkin. Päivästä riippuen suoritus on joku toppi tai floppi, kuitenkin yleensä vähintään hyvää keskitasoa.
Tamma on hyvin simppeli hoidokki, sen kanssa saa värkätä miten paljon sielu sietää ilman, että hevonen tuskastuu. Murmur on pirteä, kaikesta kiinnostunut hevonen, joka haluaa haistella hoitajansa ja harjansa läpi ja sen jälkeen onkin hyvä järsiä karsinoiden ovissa roikkuvia loimia, mikäli niihin vain yltää. Ilkikurinen tai näykkimiseen taipuva hevonen Murmur ei ole, mutta herkkujen perään se saattaakin naputella hampaitaan. Erityisesti sokeripalat saavat puoliverisen ihan tyhmäksi, ja tamman saisi varmasti opetettua tekemään temppuja sokeripalkalla.
Taluttaessa Murmur on virkeämpi, sen askel nousee kevyesti ylös ja käynti vaihtuu helposti raviksi. Kaikeksi onneksi tamman kanssa pärjää reippaasti kävellen ja silloin tällöin komentaen, Murmur ei rynni tai lähde lapasesta. Niinä kertoina, kun Murmur säikähtää jotain tamma yleensä vain hypähtää sivuun ja jää jalat harallaan tärisemään sen sijaan, että lähtisi karkuun kuten muut hevoset. Meille on edelleen mysteeri, johtuuko tämä Murmurin ihmisläheisyyden kaipuusta vai onko hevonen ainoastaan typerä.
Ratsuna Murmurilta löytyy osaamista myös kouluratsastuksen saralla, vaikka tamma painottuukin vahvasti esteille. Suuret mutta tasaiset raviliikkeet ovat suhteelisen helposti istuttavat ja laukka on enemmän ylös kuin eteenpäin suuntautuvaa. Vaikka Murmur treenaakin mielellään myös koulukiemuroita, ei se jaksa keskittyä niihin kovin montaa päivää peräjälkeen vaan vaatii vaihtoehtotekemistä aina silloin tällöin, oli se sitten rentoa maastoilua, peltolaukkoja taikka niitä esteitä. Murmur on myös mitä parhain maastomopo - tamma ei jaksa säikkyä sen koommin haukkuvia koiria kuin moottorikelkkojakaan ja kahlaa mihin tahansa pusikkoon sen suurempia kyselemättä.
Esteillä tamma on ehdottomasti elementissää, vaikka saattaakin ajoitellen jopa kuumua ja jopa heitellä takamustaan. Murmur on rohkea hyppääjä varustettuna suurella määrällä ponnua. Se ylittää erikoisimmatkin esteet mukisematta ja yleensä vieläpä hyvällä ajalla. Ratsastajan ei kannata alkaa vekslaamaan liikaa askeleiden kanssa vaan antaa ruunikon hoitaa homma kotiin. Maastoesteillä pitkät suorat esteiden välillä saattavat aiheuttaa ongelmia kaasunhallinnassa ja takamuskin saattaa ottaa ilmaa alleen, mikä vaatii puolestaan ratsastajalta tietynlaista kärsivällisyyttä ja jämäkkyyttä. Muutaman kerran kun kunnolla hermostuu niin viesti yleensä menee perille.
Matkustamista tamma ei jaksa stressata ja se meneekin koppiin mielellään vaikka joutuisikin matkustamaan yksinään. Itse kilpailupaikalla se ei kuitenkaan jaksa seisoskella pienessä kopissa kovin kauaa, vaan kulkee mieluummin narunjatkeena ympäri kilpailualuetta kuin mikäkin iso koira. Olemmekin aiheuttaneet monet kerrat hilpeyttä kentän reunalla muiden suoritusta tuijottaessamme.
Oman suorituksen kohdalla Murmur ryhdistäytyy ja näyttää parastaan, vaikka onkin edelleen aivan yhtä säpäkkä ja kuumumisherkkä kuin kotikentälläkin. Päivästä riippuen suoritus on joku toppi tai floppi, kuitenkin yleensä vähintään hyvää keskitasoa.
SUKUTAULU
|
ii. Gondrig Shadow EVM hann ie. Gizha EVM hann, vrt ei. Red Right Hand EVM hann, 166cm, prt ee. One More Murder EVM hann, 160cm, m |
iii. Wertsheimen
EVM hann, m iie. After the Dance EVM hann, rn iei. Brainless EVM hann,158cm, mrn iee. Pyrenne EVM hann eii. The Hand of St. Sebastian EVM xx, 170cm, prn eie. Star Me Kitten EVM hann, 162cm, vkk eei. Goodbye Charlie EVM hann, 164cm, prn eee. Midnight of the Century EVM hann, 160cm, m |
JÄLKELÄISET
01.12.2015 hann-o. Brokeback Wundermordor (i. Wunderstern) om. VRL-11325
08.10.2015 hann-o. Brokeback Pick a Body (e. Pick a Big Pick) om. VRL-10531
12.08.2015 fwb-o. Wyrda Vampire Killer (i. Wyrda Torchell) om. VRL-12557
13.06.2015 trak-o. Brokeback Might Have Bones (i. Animate Bone) om. VRL-03669
08.10.2015 hann-o. Brokeback Pick a Body (e. Pick a Big Pick) om. VRL-10531
12.08.2015 fwb-o. Wyrda Vampire Killer (i. Wyrda Torchell) om. VRL-12557
13.06.2015 trak-o. Brokeback Might Have Bones (i. Animate Bone) om. VRL-03669
KILPAILUKALENTERI
Kiitos kasvattajien typotaitojen, tamma on välillä kisannut nimellä "Molly the Murdeder". Terkkuja Susirajaan! ♡
|
18.08.2014 ERJ Infinity 150cm 01/40
17.08.2014 ERJ Infinity 150cm 03/40 29.06.2014 ERJ Dark Side Trak 150cm 04/30 27.06.2014 ERJ Dark Side Trak150cm 03/30 26.06.2014 ERJ Dark Side Trak 150cm 03/30 26.06.2014 ERJ Dark Side Trak 150cm 02/30 25.06.2014 ERJ Dark Side Trak 150cm 01/30 24.06.2014 ERJ Dark Side Trak 150cm 04/30 24.06.2014 ERJ Dark Side Trak 150cm 04/30 20.06.2014 ERJ Dark Side Trak 150cm 04/30 20.06.2014 ERJ Muiston sht 150cm 02/40 20.06.2014 ERJ Muiston sht 150cm 05/40 17.06.2014 ERJ Nonshein 150cm 03/30 17.06.2014 ERJ Infinity 140cm 04/40 |
16.06.2013 ERJ Dark Side Trak 150cm 02/30
15.06.2014 ERJ Dark Side Trak 150cm 01/30 14.06.2014 ERJ Dark Side Trak150cm 03/30 14.06.2014 ERJ Nonshein 150cm 01/30 13.06.2014 ERJ Dark Side Trak 150cm 01/30 12.06.2014 ERJ Nonshein 150cm 03/30 12.06.2014 ERJ Muiston sht 150cm 01/40 11.06.2014 ERJ Dark Side Trak 150cm 05/30 11.06.2014 ERJ Dark Side Trak 150cm 01/30 08.05.2014 ERJ Rêve de Haussea 150cm 06/40 06.05.2014 ERJ Rêve de Haussea 150cm 04/40 05.05.2014 ERJ Rêve de Haussea 150cm 05/40 05.05.2014 ERJ Rêve de Haussea 150cm 02/40 04.05.2014 ERJ Rêve de Haussea 150cm 01/40 03.05.2014 ERJ Rêve de Haussea 150cm 02/40 |
02.05.2014 ERJ Rêve de Haussea 150cm 01/40
02.05.2014 ERJ Rêve de Haussea 150cm 06/40 23.04.2014 ERJ Littleness 150cm 05/30 21.04.2014 ERJ Littleness 150cm 02/30 21.04.2014 ERJ Littleness 150cm 03/30 27.01.2014 ERJ Dark Side Trak 150cm 05/30 25.01.2014 ERJ Dark Side Trak 150cm 01/30 18.01.2014 ERJ Dark Side Trak 150cm 03/30 17.01.2014 ERJ Dark Side Trak 150cm 02/30 17.01.2014 ERJ Dark Side Trak150cm 01/30 16.01.2014 ERJ Dark Side Trak 150cm 05/30 16.01.2014 ERJ Susiraja 150cm 04/30 14.01.2014 ERJ Dark Side Trak 150cm 04/30 10.01.2014 ERJ Cirion Stud 150cm 04/30 07.01.2014 ERJ Cirion Stud 150cm 05/30 |
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
27.09.2015 estevalmennus, valmensi *lumienkuli*
Olin pitkästä aikaa sopinut valmentavani moria, mutta niin että tällä kertaa valmennettavana olisi täysin tuntematon ratsu Murmur ja valmennuksia olisi tälle kaksikolle tiedossa vain yksi kappale. Koska olin tottunut valmentamaan moria yleensä kaksi kertaa saman ratsun kanssa, oli tilanne hieman vieras minulle kun tämän valmennuksen jälkeen ei tarvitsisi suunnitella jatkovalmennusta. Odotin kumminkin ratsukkoa innolla paikalle samalla kun kokosin esteitä 150cm korkeiksi ja kaksikko saapuikin paikalle juuri samalla hetkellä kun sain viimeisen esteen koottua.
Ratsukko aloittikin alkulämmittelyt omatoimisesti heti paikalle saavuttuaan, jotta saisin samalla tarkkailtua kuinka kaksikon yhteistyö toimii. Alkulämmittelyt tuntuivat sujuvan aivan erinomaisesti ja mori hallitsi ratsunsa koko ajan juuri niin hyvin kuin ratsun voikin hallita. Koska alkulämmittelyt olivat todella onnistuneet, odotin esteidenkin ylittyvän edes kohtuullisen hyvin.
Kun alkulämmittelyt oli suoritettu loppuun, pyysin ratsukkoa siirtymään varsinaisille esteille. Ensimäiset pari estettä ylittyivät täysin ilman ongelmia ja ilmavaraakin jäi kiitettävästi Murmurin vatsan, sekä esteen väliin. Neljännen esteen jälkeen tamma päätti kumminkin pukittaa pariin otteeseen, mutta onneksi mori pysyi selässä ongelmitta ja osasi ohjata ratsuaan määrätietoisesti eteenpäin pukituksista riippumatta. Neuvoin moria kumminkin ohjaamaan ratsuaan loppuradankin ajan tarpeeksi määrätietoisesti eteenpäin, jottei Murmurille jäisi edes mahdollisuutta pukittaa esteiden välissä ja tämä neuvo toimikin selkeästi. Vaikka muutaman kerran näytti siltä, kuin ratsukko juoksisi täysiä päin estettä, ponnisti Murmur juuri viime hetkellä ylittäen esteen taidokkaan näköisesti.
Koska aikaa ei kulunut hukkaan radan ensimäisellä suorituskerralla, kerkesi ratsukko ylittämään koko radan toiseen ja kolmanteenkin kertaan. Ensimäinen esteiden ylityskerta jäikin ainoaksi jolloin tamma pukitti ja kaksi viimeistä kertaa onnistuivat aivan täydellisesti. Vähitellen valmennus alkoi kumminkin lipsumaan jo yliajalle ja näin ollen jouduin pyytämään ratsukkoa siirtymään vähitellen loppuverryttelyihin. Tällä kerralla en kerennyt jäädä seuraamaan loppuverryttelyitä loppuun saakka, joten kerroin vain pikaisesti morille parannusehdotukseni, joka oli se että hänen tulisi jatkossa ohjata ratsuaan koko suorituksen ajan tarpeeksi määrätietoisesti eteenpäin jottei pukittamiselle jäisi mahdollisuutta. Tämän sanottuani lähdin kiiruhtamaan jo muihin hommiin ja toivotin morin tervetulleeksi seuraavaan valmennukseen toisen ratsunsa kanssa.
17.09.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoitti omistaja
Tarkoituksenamme oli treenata tänään esteitä, mutta Mur oli päättänyt yön aikana ettei tarvitse kaikkia kenkiään ja onnistunut irroittamaan oikean etukenkänsä ja vääntämään vasemman kannalta aivan mutkalle. Tyypillistä. Kävelin edestakaisin tallin edessä ja soitteli läpi jokaisen kengittäjän alueella ja hieman sen ulkopuolellakin. "Tänään ei valitettavasti ehdi, eikä varmaan huomennakaan", oli vastaus lähes kaikilla lukuunottamatta niitä muutamaa jotka a) eivät vastanneet tai b) olisivat mielellään tulleet kengittämään heti ensi viikolla.
Tuijotin käytävälle seisovaa hevosta hetken ja hain kengityspakin. Kyllähän minä piru vie osaan yhden kengän irroittaa! Aikani puhistuani ja erilaisten pihtien kanssa pähkäiltyäni olin jo luovuttamassa, kun Max käveli talliin. Nappiajoitus! Vaikka mieskään ei varsinaisesti kengitysexpertti ole, sai hän kengän irti kunnialla ja siististi.
Koska tammalla ei nyt ole niitä etukenkiä, jäi estetreenit väliin. Sen sijaan päädyimme pellolle köpöttelemään rennosti ilman satulaa. Mur oli oma reipas itsensä eikä etukenkien puuttumista olisi tietämätön varmaan huomannutkaan, joten päätimme ottaa myös hieman ravia. Hytkyin selässä kuin mikäkin perunasäkki puolelta toiselle ja yritin löytää selvästi jo talvihorrokseen vaipunutta tasapainoani.
Kiertelimme ja kaartelimme ympäriinsä pitkin ohjin ja kävimmepä kävelemässä pikku lenkin myös metsässä. Tapansa mukaan Mur hyökki polun laidasta laitaan yrittien syödä joka toisen pensaan, puunoksan ja ruohotupon matkan varrelta minun keskittyessäni tamman kieltämisen sijaan selässä pysymiseen.
Kotiin päästyämme huomasin puhelimessani vastaamattoman puhelun ja soitin numeroon takaisin - kengittäjä! Kyseinen henkilö lupautui tulemaan käymään heti huomenaamulla, mikä tarkoittaisi sitä, että huomenna olisi estetreenipäivä! Huippua!
15.09.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoitti omistaja
Murin kanssa on viime päivinä treenattu niin ahkerasti, että olemme ehdottomasti ansainneet piiitkän maastoreissun. Koska täällä Saksassa syksy on vasta aluillaan ja lämpötila edelleen ajoittain jopa parikymmentä astetta plussan puolella, pääätimme pitkästä aikaa suunnata lähimetikköön. Nappasin mukaani myös tallilla (yllättäen jälleen) pyörineen Agnesin, jolle annoin ratsuksi aina niin rauhallisen trakehnertammamme Riian.
Suuntasimme metsään ilman sen kummempia suunnittelematta. Mur käveli pää alhaalla eteenpäin milloin mitäkin oksaa ja ruohotuppoa hamuillen Riian kipittäessä tiitteränä vieressä korvat joka suuntaan kääntyillen. Riia säpsähti hieman tuulenpuuskan heiluttaessa oksia, Mur puolestaan käänsi korvaansa ja nappasi vaivihkaa matkaevästä lähikoivusta.
Pikkutielle päästyämme siirryimme raviin. Myötätuulessa hiukset peittivät ajoittain näkyvyyden ja kirosin mielessäni hiuslenksun puutetta. Mur lönkytteli rauhallista puksutusraviaan eteenpäin ja kuulessani kavioiden laahaavan pitkin soratietä komensin tammaan hieman vauhtia.
Seuraavassa mutkassa vastaan tuli nuori kossi enduromoponsa kanssa suurinpiirtein niin lujaa kuin se romu kulki. Normaali ihminen olisi hidastanut kaksi ratsukkoa nähdessään, mutta tämä sankari päättikin keulia vähäsen. Riia otti pienet spurtit mutta onneksi Agnes oli tilanteen tasalla ja sai tamman rauhoittumaan ilman sen isompaa sirkusnumeroa. Ja kerkesi vielä näyttämään mopopojalle keskariakin. Tuijotin ojan reunalla jalat haarallaan seisovaa, suurin sieraimin puhisevaa tammaa ja käännyin katsomaan olkani yli kuinka poika keuli selälleen soratielle. Nauroimme hetken ja jatkoimme matkaa.
Koska järvellä oli ihmisiä uittamassa koiriaan päätimme kääntyä takaisin kotia kohti Riian hermoja säästäeksemme. Päätimme mennä kotiin metsäpolkuja pitkin ja aikamme pientä kinttupolkua tarvottuamme saavuimmekin hieman leveämmälle polulle. Täydellinen laukkapolku! Mur edellä ja Riia perässä nostimme rauhallisen laukan... noin sadan metrin ajaksi, sitten homma lähti ihan räpylästä. Riiaa selvästi tympi rauhallinen meno Murin perässä ja tamma päätti ottaa kunnon spurtit ohitsemme - parin metrin levyisellä metsäpolulla! Katsoin kuinka trakehner kasvatti etäisyyttä Agnesin yrittäessä kerätä ohjia takaisin ja usutin hannoverini lujempaan laukkaan.
Onneksemme polku oli tasainen eikä siinä ollut suurempia juuria tai kivenmurikoita, sillä meni hetki ennen kuin saimme hevoset rauhoittumaan ja hiljentämään vauhtia. Sieraimet suurina puuskuttaen tammat pikkuhiljaa siirtyivät ravin kautta käyntiin. Käveleskelimme rauhalliseen tahtiin kotiin saakka, mukaanlukien Riia, joka unohti kokonaan kaikenlaisen turhan pusikkoihin tuijottelun ja säpsymisen.
Tallilla Mur oli väsynyt mutta tyytyväisen oloinen ja pääsi pikapesun jälkeen torkkumaan talliin kera kuivatusloimen ja heinäkasan.
10.06.2013 estevalmennus, valmensi Lissu T.
Susirajan kasvattivalmennusviikko aloitetaan esteratsastuksen merkeissä, ensimmäisenä treeniinjoutuvat pääsevät Destiny hannovertammansa Molly the Murderer kanssa. "Moli" on 150cm tasoinen rataestetykki, mutta kaipaa tarkkuutta pienemmillä esteillä eikä rauhoittuminenkaan tekisi pahaa virkulle, kuumuvalle tammalle.
Destinyn verrytellessä Molia tamma alkoi hiljalleen virkustua, etenkin laukannostot saivan tamman korvat ja hännän töttörölle. Intopiukeus ei kadonnut mihinkään verkkaesteiden (ristikko, pysty ja okseri) myötä, tammalla oli niin paljon intoa ja kiirusta, että joko 60cm esteet ylitettiin puolen metrin ilmavaralla tai sitten puomit napattiin mukaan.
"Istu satulaan, ratsasta laukkaa, kevyt käsi ja pohje paikoillaan, älä anna Molin viedä, mutta älä jää puristamaan pohkeilla tai roikkumaan ohjaan." Destiny oli miellyttävän nopea ottamaan neuvoista vaarin, saman tien ohjeet saatuaan istuntaa alettiin muuttamaan ja ratsastus parani silmissä.
"NOIN oppilaan tuleekin käyttäytyä, jes, hyvä Destiny! Huomaatko, että Molin laukka on jo paljon paremmin säädeltävissä?"
Kun verryttely oli saatu suoritetuksi ja puomit pysymään paikoillaan siirryimme varsinaisiin treeniesteisiin. Kentällä oli kokonainen rata, jota kuitenkin hypättäisiin pikku pätkissä. Estekorkeus oli 80-100cm esteistä riippuen, ja aloittelimme matalimmista.
Oksereilla Moli oli hivenen tarkkaavaisempi ja hyppäsi suht hyvin, vaikkakin laukka meinasi mennä kaahaamiseksi. Pystyesteillä ponnistuspaikka oli kuitenkin aivan hukassa - yleensä liian kaukana -, puomit kolisivat ja tamma mennä viipotti juuri miten itse halusi.
"Istu syvemmälle satulaan ja ratsasta sitä laukkaa, tuohon mahtuu ainakin yksi laukka-askel lisää, et päästä Molia päättämään mistä mennään!" Destiny oli kuitenkin sisuuntunut ihan itsekseen ja paransi suoritustaan aivan omia aikojaan, joten taisin huudella turhia.
Yksittäisillä esteillä esiintyi kärsimättömyyttä ja koluuttelemistä, suhteutetuilla väleillä Moli saattoi koettaa kaahailua, mutta sarjaesteillä tamma rauhoittui, laukkasi maltilla ja teki siistit hypyt. Samaa tuntumaa haettiin muillekin tehtäville, ja oli ilo seurata miten Destiny hoksasi itsekseen miten sai tammansa toimimaan ja liikkumaan rauhallisempaan tahtiin. Lopuksi hypättiin vielä metrin rataa muutamaan kertaan, ja vaikkei Moli täysin tasainen ja rauhallinen ollutkaan niin paremmin se kuunteli kuin alkuvalmennuksesta. Destiny oli tehnyt hienoa jälkeä ratsunsa kanssa, ottanut neuvoista opikseen ja tehnyt kovasti töitä. Toivon mukaan sama meno jatkuu kotona ja tulemme näkemään kilparadoilla siistejä suorituksia tältä kaksikolta.
Loppuverryttelyn ratsukko suoritti suht itsenäisesti, minä kun keräsin esteitä pois koulutreenaajien tieltä. En tietenkään malttanut olla huutelematta pikkuvinkkejä ja korjausehdotuksia aina kun satuin ratsukkoa katsomaan.
Olin pitkästä aikaa sopinut valmentavani moria, mutta niin että tällä kertaa valmennettavana olisi täysin tuntematon ratsu Murmur ja valmennuksia olisi tälle kaksikolle tiedossa vain yksi kappale. Koska olin tottunut valmentamaan moria yleensä kaksi kertaa saman ratsun kanssa, oli tilanne hieman vieras minulle kun tämän valmennuksen jälkeen ei tarvitsisi suunnitella jatkovalmennusta. Odotin kumminkin ratsukkoa innolla paikalle samalla kun kokosin esteitä 150cm korkeiksi ja kaksikko saapuikin paikalle juuri samalla hetkellä kun sain viimeisen esteen koottua.
Ratsukko aloittikin alkulämmittelyt omatoimisesti heti paikalle saavuttuaan, jotta saisin samalla tarkkailtua kuinka kaksikon yhteistyö toimii. Alkulämmittelyt tuntuivat sujuvan aivan erinomaisesti ja mori hallitsi ratsunsa koko ajan juuri niin hyvin kuin ratsun voikin hallita. Koska alkulämmittelyt olivat todella onnistuneet, odotin esteidenkin ylittyvän edes kohtuullisen hyvin.
Kun alkulämmittelyt oli suoritettu loppuun, pyysin ratsukkoa siirtymään varsinaisille esteille. Ensimäiset pari estettä ylittyivät täysin ilman ongelmia ja ilmavaraakin jäi kiitettävästi Murmurin vatsan, sekä esteen väliin. Neljännen esteen jälkeen tamma päätti kumminkin pukittaa pariin otteeseen, mutta onneksi mori pysyi selässä ongelmitta ja osasi ohjata ratsuaan määrätietoisesti eteenpäin pukituksista riippumatta. Neuvoin moria kumminkin ohjaamaan ratsuaan loppuradankin ajan tarpeeksi määrätietoisesti eteenpäin, jottei Murmurille jäisi edes mahdollisuutta pukittaa esteiden välissä ja tämä neuvo toimikin selkeästi. Vaikka muutaman kerran näytti siltä, kuin ratsukko juoksisi täysiä päin estettä, ponnisti Murmur juuri viime hetkellä ylittäen esteen taidokkaan näköisesti.
Koska aikaa ei kulunut hukkaan radan ensimäisellä suorituskerralla, kerkesi ratsukko ylittämään koko radan toiseen ja kolmanteenkin kertaan. Ensimäinen esteiden ylityskerta jäikin ainoaksi jolloin tamma pukitti ja kaksi viimeistä kertaa onnistuivat aivan täydellisesti. Vähitellen valmennus alkoi kumminkin lipsumaan jo yliajalle ja näin ollen jouduin pyytämään ratsukkoa siirtymään vähitellen loppuverryttelyihin. Tällä kerralla en kerennyt jäädä seuraamaan loppuverryttelyitä loppuun saakka, joten kerroin vain pikaisesti morille parannusehdotukseni, joka oli se että hänen tulisi jatkossa ohjata ratsuaan koko suorituksen ajan tarpeeksi määrätietoisesti eteenpäin jottei pukittamiselle jäisi mahdollisuutta. Tämän sanottuani lähdin kiiruhtamaan jo muihin hommiin ja toivotin morin tervetulleeksi seuraavaan valmennukseen toisen ratsunsa kanssa.
17.09.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoitti omistaja
Tarkoituksenamme oli treenata tänään esteitä, mutta Mur oli päättänyt yön aikana ettei tarvitse kaikkia kenkiään ja onnistunut irroittamaan oikean etukenkänsä ja vääntämään vasemman kannalta aivan mutkalle. Tyypillistä. Kävelin edestakaisin tallin edessä ja soitteli läpi jokaisen kengittäjän alueella ja hieman sen ulkopuolellakin. "Tänään ei valitettavasti ehdi, eikä varmaan huomennakaan", oli vastaus lähes kaikilla lukuunottamatta niitä muutamaa jotka a) eivät vastanneet tai b) olisivat mielellään tulleet kengittämään heti ensi viikolla.
Tuijotin käytävälle seisovaa hevosta hetken ja hain kengityspakin. Kyllähän minä piru vie osaan yhden kengän irroittaa! Aikani puhistuani ja erilaisten pihtien kanssa pähkäiltyäni olin jo luovuttamassa, kun Max käveli talliin. Nappiajoitus! Vaikka mieskään ei varsinaisesti kengitysexpertti ole, sai hän kengän irti kunnialla ja siististi.
Koska tammalla ei nyt ole niitä etukenkiä, jäi estetreenit väliin. Sen sijaan päädyimme pellolle köpöttelemään rennosti ilman satulaa. Mur oli oma reipas itsensä eikä etukenkien puuttumista olisi tietämätön varmaan huomannutkaan, joten päätimme ottaa myös hieman ravia. Hytkyin selässä kuin mikäkin perunasäkki puolelta toiselle ja yritin löytää selvästi jo talvihorrokseen vaipunutta tasapainoani.
Kiertelimme ja kaartelimme ympäriinsä pitkin ohjin ja kävimmepä kävelemässä pikku lenkin myös metsässä. Tapansa mukaan Mur hyökki polun laidasta laitaan yrittien syödä joka toisen pensaan, puunoksan ja ruohotupon matkan varrelta minun keskittyessäni tamman kieltämisen sijaan selässä pysymiseen.
Kotiin päästyämme huomasin puhelimessani vastaamattoman puhelun ja soitin numeroon takaisin - kengittäjä! Kyseinen henkilö lupautui tulemaan käymään heti huomenaamulla, mikä tarkoittaisi sitä, että huomenna olisi estetreenipäivä! Huippua!
15.09.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoitti omistaja
Murin kanssa on viime päivinä treenattu niin ahkerasti, että olemme ehdottomasti ansainneet piiitkän maastoreissun. Koska täällä Saksassa syksy on vasta aluillaan ja lämpötila edelleen ajoittain jopa parikymmentä astetta plussan puolella, pääätimme pitkästä aikaa suunnata lähimetikköön. Nappasin mukaani myös tallilla (yllättäen jälleen) pyörineen Agnesin, jolle annoin ratsuksi aina niin rauhallisen trakehnertammamme Riian.
Suuntasimme metsään ilman sen kummempia suunnittelematta. Mur käveli pää alhaalla eteenpäin milloin mitäkin oksaa ja ruohotuppoa hamuillen Riian kipittäessä tiitteränä vieressä korvat joka suuntaan kääntyillen. Riia säpsähti hieman tuulenpuuskan heiluttaessa oksia, Mur puolestaan käänsi korvaansa ja nappasi vaivihkaa matkaevästä lähikoivusta.
Pikkutielle päästyämme siirryimme raviin. Myötätuulessa hiukset peittivät ajoittain näkyvyyden ja kirosin mielessäni hiuslenksun puutetta. Mur lönkytteli rauhallista puksutusraviaan eteenpäin ja kuulessani kavioiden laahaavan pitkin soratietä komensin tammaan hieman vauhtia.
Seuraavassa mutkassa vastaan tuli nuori kossi enduromoponsa kanssa suurinpiirtein niin lujaa kuin se romu kulki. Normaali ihminen olisi hidastanut kaksi ratsukkoa nähdessään, mutta tämä sankari päättikin keulia vähäsen. Riia otti pienet spurtit mutta onneksi Agnes oli tilanteen tasalla ja sai tamman rauhoittumaan ilman sen isompaa sirkusnumeroa. Ja kerkesi vielä näyttämään mopopojalle keskariakin. Tuijotin ojan reunalla jalat haarallaan seisovaa, suurin sieraimin puhisevaa tammaa ja käännyin katsomaan olkani yli kuinka poika keuli selälleen soratielle. Nauroimme hetken ja jatkoimme matkaa.
Koska järvellä oli ihmisiä uittamassa koiriaan päätimme kääntyä takaisin kotia kohti Riian hermoja säästäeksemme. Päätimme mennä kotiin metsäpolkuja pitkin ja aikamme pientä kinttupolkua tarvottuamme saavuimmekin hieman leveämmälle polulle. Täydellinen laukkapolku! Mur edellä ja Riia perässä nostimme rauhallisen laukan... noin sadan metrin ajaksi, sitten homma lähti ihan räpylästä. Riiaa selvästi tympi rauhallinen meno Murin perässä ja tamma päätti ottaa kunnon spurtit ohitsemme - parin metrin levyisellä metsäpolulla! Katsoin kuinka trakehner kasvatti etäisyyttä Agnesin yrittäessä kerätä ohjia takaisin ja usutin hannoverini lujempaan laukkaan.
Onneksemme polku oli tasainen eikä siinä ollut suurempia juuria tai kivenmurikoita, sillä meni hetki ennen kuin saimme hevoset rauhoittumaan ja hiljentämään vauhtia. Sieraimet suurina puuskuttaen tammat pikkuhiljaa siirtyivät ravin kautta käyntiin. Käveleskelimme rauhalliseen tahtiin kotiin saakka, mukaanlukien Riia, joka unohti kokonaan kaikenlaisen turhan pusikkoihin tuijottelun ja säpsymisen.
Tallilla Mur oli väsynyt mutta tyytyväisen oloinen ja pääsi pikapesun jälkeen torkkumaan talliin kera kuivatusloimen ja heinäkasan.
10.06.2013 estevalmennus, valmensi Lissu T.
Susirajan kasvattivalmennusviikko aloitetaan esteratsastuksen merkeissä, ensimmäisenä treeniinjoutuvat pääsevät Destiny hannovertammansa Molly the Murderer kanssa. "Moli" on 150cm tasoinen rataestetykki, mutta kaipaa tarkkuutta pienemmillä esteillä eikä rauhoittuminenkaan tekisi pahaa virkulle, kuumuvalle tammalle.
Destinyn verrytellessä Molia tamma alkoi hiljalleen virkustua, etenkin laukannostot saivan tamman korvat ja hännän töttörölle. Intopiukeus ei kadonnut mihinkään verkkaesteiden (ristikko, pysty ja okseri) myötä, tammalla oli niin paljon intoa ja kiirusta, että joko 60cm esteet ylitettiin puolen metrin ilmavaralla tai sitten puomit napattiin mukaan.
"Istu satulaan, ratsasta laukkaa, kevyt käsi ja pohje paikoillaan, älä anna Molin viedä, mutta älä jää puristamaan pohkeilla tai roikkumaan ohjaan." Destiny oli miellyttävän nopea ottamaan neuvoista vaarin, saman tien ohjeet saatuaan istuntaa alettiin muuttamaan ja ratsastus parani silmissä.
"NOIN oppilaan tuleekin käyttäytyä, jes, hyvä Destiny! Huomaatko, että Molin laukka on jo paljon paremmin säädeltävissä?"
Kun verryttely oli saatu suoritetuksi ja puomit pysymään paikoillaan siirryimme varsinaisiin treeniesteisiin. Kentällä oli kokonainen rata, jota kuitenkin hypättäisiin pikku pätkissä. Estekorkeus oli 80-100cm esteistä riippuen, ja aloittelimme matalimmista.
Oksereilla Moli oli hivenen tarkkaavaisempi ja hyppäsi suht hyvin, vaikkakin laukka meinasi mennä kaahaamiseksi. Pystyesteillä ponnistuspaikka oli kuitenkin aivan hukassa - yleensä liian kaukana -, puomit kolisivat ja tamma mennä viipotti juuri miten itse halusi.
"Istu syvemmälle satulaan ja ratsasta sitä laukkaa, tuohon mahtuu ainakin yksi laukka-askel lisää, et päästä Molia päättämään mistä mennään!" Destiny oli kuitenkin sisuuntunut ihan itsekseen ja paransi suoritustaan aivan omia aikojaan, joten taisin huudella turhia.
Yksittäisillä esteillä esiintyi kärsimättömyyttä ja koluuttelemistä, suhteutetuilla väleillä Moli saattoi koettaa kaahailua, mutta sarjaesteillä tamma rauhoittui, laukkasi maltilla ja teki siistit hypyt. Samaa tuntumaa haettiin muillekin tehtäville, ja oli ilo seurata miten Destiny hoksasi itsekseen miten sai tammansa toimimaan ja liikkumaan rauhallisempaan tahtiin. Lopuksi hypättiin vielä metrin rataa muutamaan kertaan, ja vaikkei Moli täysin tasainen ja rauhallinen ollutkaan niin paremmin se kuunteli kuin alkuvalmennuksesta. Destiny oli tehnyt hienoa jälkeä ratsunsa kanssa, ottanut neuvoista opikseen ja tehnyt kovasti töitä. Toivon mukaan sama meno jatkuu kotona ja tulemme näkemään kilparadoilla siistejä suorituksia tältä kaksikolta.
Loppuverryttelyn ratsukko suoritti suht itsenäisesti, minä kun keräsin esteitä pois koulutreenaajien tieltä. En tietenkään malttanut olla huutelematta pikkuvinkkejä ja korjausehdotuksia aina kun satuin ratsukkoa katsomaan.
virtuaalihevonen, a sim game horse
kuvien © T. Siergiej
kuvien © T. Siergiej
