MY EX USED TO PURRRRR
|
hannover, ori
166cm, ruunikko 17v, ikääntyy satunnaisesti s. 09.11.2013 (3v 27.11.2013) |
VH13-011-0374
kasv. Susiraja om. mori-mori (VRL-11325) estepainotus (150cm) |
Isoegoinen naistennaurattaja ja showmies, rakastettava pojanviikari ja ärsyttävä testosteronimörkö. Purkkia voi luonnehtia monin eri tavoin, eikä se tasan jätä ketään kylmäksi. Eri asia, ovatko tuntemukset hannoveria kohtaan lämpimiä vai eivät..
Ori ei ole ilkeä tai sinällään hankala, se vain on tajuttoman energinen eikä malttaisi pysyä paikoillaan. Asiallinen, kyllä, mutta melkoinen sähköjänis joka ei kykene sisäistämään sanaa "rauhallinen". On menevyydessä toki hyvätkin puolensa; Purkin kanssa treenaaminen ei koskaan ole sitä, että hevonen jumittaisi paikoilleen suostumatta tekemään yhtään mitään.
Purkki on (kaikesta testosteronihuuruisesta machoilustaan huolimatta) kohtalaisen asiallinen hoidokki, kunhan sille pitää kuria ja ymmärtää komentaa. Hannoverorilla on valtavan suuret luulot itsestään ja viehätysvoimastaan, ja siinä samalla Purkki kärsii jonkin sortin kaikkivoipaisuusharhasta. Herra on kovastikin sitä mieltä, että se voi kävellä kenen ja minkä tahansa ylitse, mikä yleensä johtaa siihen, että Purkki törmää johonkin tai saa sähköaidasta sähköiskun. Tekisi mieleni sanoa, että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, mutta en halua myöntää omistavani jälleen yhtä idioottia.
Harjatessa ja varustettaessa Purkki pyörii, hyörii, rapsuttelee itseään ja sinua ja jos kokee palvelun hitaaksi, polkee jalkaa ja uhittelee näykkimällä. Ori ei kuitenkaan pure tai potki, joten uhoaminen on lähinnä oman egon ja (kuvitellun) valta-aseman pönkittämistä. Komentamalla Purkki asettuu, hannover nimittäin järkyttyy niin syvästi siitä, että joku kehtaakin kuvitella olevansa sen yläpuolella. Onneksi Purkki ei sen suuremmin ota nokkiinsa tai ala hankalaksi, kunhan järkyttyy ja osoittaa mieltään katselemalla sinua turpa rullalla.
Kaiken kaikkiaan Purkki on todella simppeli harjata ja varustaa, se ei tee mitään epätoivottavaa, mitä nyt koettaa uhitella ja saattaa huutaa tammojen perään niin kimeällä äänellä, että korvat soivat sen jälkeen.
Taluttaessa oria joutuu komentamaan, että se tajuaa kävellä eikä vain ravaa kaula kaarella kuin mikäkin siitosorhi orishow'ssa. Purkilla on kovat luulot itsestään silloin kun sitä talutetaan paikasta A paikkaan B, ja hannover tuntuu kuvittelevan olevansa paparazzien kohteena silloinkin kun sen vie karsinasta pesarille. Vaikka Purkki hilluisikin omiaan, sen kanssa ei tarvitse raippaa, ori on ihmeen fiksu kaikesta näyttämisenhalustaan huolimatta. Ainoastaan tammojen ollessa lähellä Purkki heittäytyy typeräksi, elvisteleväksi sirkusapinaksi, kaipa se kuvittelee pesää irtoavan, kunhan on mahdollisimman äänekäs ja typerä samaan aikaan.
Kotikentällä Purkki ottaa liian reippaista avuista herneen nokkaansa, kuumuu vallan hirveästi ja on yhteistyöhaluton junttura. Ori tuntuu kaipaavan yleisöä ollakseen edustava, osaava ja ylipäätään ratsastettavissa. Onneksi puoliverisesti kuoriutuu kelpo ratsu, kun sen selkään on kivunnut tarpeeksi monta kertaa; ruunikolta puuttuu kaikki vieraskoreus, tuttujen kanssa se on paljon asiallisempi ratsu. Kuumuminen tai taipumus yhteistyöhaluttomuuteen ei kuitenkaan poistu, kotikentällä orilla ei ole erikoisemmin miellyttämisenhalua.
Parhaimmillaan ori on rataesteillä, vaikka koulukiemurat ja maastoesteetkin sujuvat. Valitettavasti kuumumistaipumus oikein korostuu rataesteillä, ja pidätteet sekä laukkaympyrät ovat ratsastajan parhaita kavereita. Purkilla on hillitön imu esteille, ja pienillä esteillä kaasu hirttää kiinni vielä herkemmin ja ori hyppää vähän liian kaukaa jäätävällä ilmavaralla. Isommat esteet ruunikko sentään ottaa vakavissaan, ponnistaa oikealta kohdalta eikä liioittele ilmavaran kanssa, ainakaan paljoa. Ratsastajan pitää osata asiansa, sillä Purkilla ei ole mitään ymmärrystä ratavauhdin tai lähestymisten suhteen. Ori osaa katsoa ponnistuspaikat suht hyvin itsekseen, mutta Purkin mielestä on ihan OK vetää sarjaesteen molemmat osat yhdellä kertaa, mikäli sellainen on mahdollista. Lisäksi mutkat on hyvä vetää suoriksi ja lähestymiset niin lyhyiksi, ettei mitään tolkkua - näin siis Purkin mielestä. Ratsastaja saa tosissaan ohjata oria, ettei rata mene ihan pipariksi, ja toki vauhdinsäätelykin on kuskin huolena. Purkki ei ole niitä esteratsuja, jonka selässä voi vain nauttia kyydistä ja puhtaasta radasta. Hannover ei kyttää, kieltele tai juokse ohi, mutta koluuttelee todella paljon jos lähestyminen oli huono.
Koulukiemurat ovat tyyyyylsiä, eikä Purkilla ole koulujuttujen suhteen niin suurta yritystä kuin esteiden. Koulutreenien aikana Purkki ottaa ronskeista avuista kaikkein herkimmin nokkiinsa, ja perse lentää tai poni keulii jos meno ei kelpaa. Purkin kanssa pitää olla jämäkkä, mutta pehmeä, että ori ylipäätään tekee muutakin kuin kiukuttelee. Ruunikosta saa esiin ihan hyvää liikettä, osaamistakin on helppo A -tasolle asti, mutta kyllä Purkista huomaa, ettei se ikinä ole hommassa täysillä mukana. Yhteistyöhaluton meno, kaiken mallin paikalleen junttaaminen ja banaanimutkalle taipuminen ovat aika vakioesityksiä kun Purkin kanssa koettaa treenata jotain muutakin kuin perusjuttuja.
Maastossa ori viihtyy, se on virkku, säpäkkä maastoratsu, joka kaipaa rauhallisemman kaverin mukaansa, ettei lähde häntä soihtuna laukkaamaan. Purkilla maastoilusta ei tule mitään, jos sen kanssa koettaa maastoilla yksin. Yksinään Purkki hilluu menemään, yleensä kahdella jalalla, ei kuuntele ratsastajaansa ja itse asiassa laukkaa jo syvemmälle metsään ratsastajan ihmetellä, miksi on maassa eikä satulassa. Kaverin kanssa Purkki pysyy lapasessa ja toimii, ja kun hannoverin kanssa on tullut tutuksi, se on mahtava maastokaveri myös reippaampaan menoon.
Maastoesteet ori ottaa tosissaan, se ymmärtää, että ne eivät liiku, väistä tai hajoa. Esteiden välillä voi toki vetää hillitöntä rallia, mutta ennen estettä ja vähän sen jälkeen ollaan niin asiallista, ettei mitään rajaa. Kunhan toimii eikä vedä ympäri, niin hyvähyvä hienoa.
Kisapaikoilla Purkki on tyynen rauhallinen, vaikka miten huutelisi tammojen perään tai polkisi jalkaa huonon palvelun vuoksi. Ori ei kuitenkaan rynni, pompi, säpsy tai kerää pöllöenergiaa vieraan paikan tai jännittyneen tunnelman vuoksi vaan osoittaa suorastaan harvinaislaatuista kylmähermoisuutta, jota ei kotosalla juuri näe. Vaikka Purkin hoitaja hidastelisi tai ratsastaja stressaisi, ori korkeinkaan polkee jalkaansa ja huitoo hännällään protestina, mutta ori itse ei ala stressaamaan tai jännittämään vaan pitää hermonsa silloinkin kun muut ovat paniikissa. Olisipa Purkki yhtä fiksu kotosallakin..!
Verryttelyssä ja radalla Purkki on reipas ja eteenpäinpyrkivä, jonkin verran kuumuva ja painetta keräävä, mutta ehdottomasti lapasessa pysyvä. Kisoissa Purkki on parhaimmillaan, ori rakastaa yleisön edessä esiintymistä ja on showmies puhtaimmillaan. Purkilla on uskomaton karisma, ja jotenkin hannover onnistuu näyttämään hyvältä silloinkin kun hyppy ei ollutkaan ihan priimaa tai pohkeenväistö meni steppiesitykseksi.
Purkin esiintymishalu onkin sen suurin kompastuskivi kilpailuissa, ori yrittää liikaa, saattaa helposti ylisuorittaa eikä ole parhaimmillaan hakeutuessaan liian syvään muotoon tai tehdessään liioiteltuja hyppyjä, jotka kostautuvat puomien tippumisena.
Purkkia ei saa läheskään aina pysymään ruodussa kisoissa, esiintymishaluja on ihan liikaa. Vaikka orin kanssa ei sijoituksia tulisi ja överiesiintyminen aiheuttaisi yleisössä hilpeyttä, niin Purkki on mahtava kisakaveri - ainakaan se ei rynni, ryöstä, pukittele tai ole muuten hankala. Sellaisen pöljäilyn se on varannut kotioloihin.
Ori ei ole ilkeä tai sinällään hankala, se vain on tajuttoman energinen eikä malttaisi pysyä paikoillaan. Asiallinen, kyllä, mutta melkoinen sähköjänis joka ei kykene sisäistämään sanaa "rauhallinen". On menevyydessä toki hyvätkin puolensa; Purkin kanssa treenaaminen ei koskaan ole sitä, että hevonen jumittaisi paikoilleen suostumatta tekemään yhtään mitään.
Purkki on (kaikesta testosteronihuuruisesta machoilustaan huolimatta) kohtalaisen asiallinen hoidokki, kunhan sille pitää kuria ja ymmärtää komentaa. Hannoverorilla on valtavan suuret luulot itsestään ja viehätysvoimastaan, ja siinä samalla Purkki kärsii jonkin sortin kaikkivoipaisuusharhasta. Herra on kovastikin sitä mieltä, että se voi kävellä kenen ja minkä tahansa ylitse, mikä yleensä johtaa siihen, että Purkki törmää johonkin tai saa sähköaidasta sähköiskun. Tekisi mieleni sanoa, että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, mutta en halua myöntää omistavani jälleen yhtä idioottia.
Harjatessa ja varustettaessa Purkki pyörii, hyörii, rapsuttelee itseään ja sinua ja jos kokee palvelun hitaaksi, polkee jalkaa ja uhittelee näykkimällä. Ori ei kuitenkaan pure tai potki, joten uhoaminen on lähinnä oman egon ja (kuvitellun) valta-aseman pönkittämistä. Komentamalla Purkki asettuu, hannover nimittäin järkyttyy niin syvästi siitä, että joku kehtaakin kuvitella olevansa sen yläpuolella. Onneksi Purkki ei sen suuremmin ota nokkiinsa tai ala hankalaksi, kunhan järkyttyy ja osoittaa mieltään katselemalla sinua turpa rullalla.
Kaiken kaikkiaan Purkki on todella simppeli harjata ja varustaa, se ei tee mitään epätoivottavaa, mitä nyt koettaa uhitella ja saattaa huutaa tammojen perään niin kimeällä äänellä, että korvat soivat sen jälkeen.
Taluttaessa oria joutuu komentamaan, että se tajuaa kävellä eikä vain ravaa kaula kaarella kuin mikäkin siitosorhi orishow'ssa. Purkilla on kovat luulot itsestään silloin kun sitä talutetaan paikasta A paikkaan B, ja hannover tuntuu kuvittelevan olevansa paparazzien kohteena silloinkin kun sen vie karsinasta pesarille. Vaikka Purkki hilluisikin omiaan, sen kanssa ei tarvitse raippaa, ori on ihmeen fiksu kaikesta näyttämisenhalustaan huolimatta. Ainoastaan tammojen ollessa lähellä Purkki heittäytyy typeräksi, elvisteleväksi sirkusapinaksi, kaipa se kuvittelee pesää irtoavan, kunhan on mahdollisimman äänekäs ja typerä samaan aikaan.
Kotikentällä Purkki ottaa liian reippaista avuista herneen nokkaansa, kuumuu vallan hirveästi ja on yhteistyöhaluton junttura. Ori tuntuu kaipaavan yleisöä ollakseen edustava, osaava ja ylipäätään ratsastettavissa. Onneksi puoliverisesti kuoriutuu kelpo ratsu, kun sen selkään on kivunnut tarpeeksi monta kertaa; ruunikolta puuttuu kaikki vieraskoreus, tuttujen kanssa se on paljon asiallisempi ratsu. Kuumuminen tai taipumus yhteistyöhaluttomuuteen ei kuitenkaan poistu, kotikentällä orilla ei ole erikoisemmin miellyttämisenhalua.
Parhaimmillaan ori on rataesteillä, vaikka koulukiemurat ja maastoesteetkin sujuvat. Valitettavasti kuumumistaipumus oikein korostuu rataesteillä, ja pidätteet sekä laukkaympyrät ovat ratsastajan parhaita kavereita. Purkilla on hillitön imu esteille, ja pienillä esteillä kaasu hirttää kiinni vielä herkemmin ja ori hyppää vähän liian kaukaa jäätävällä ilmavaralla. Isommat esteet ruunikko sentään ottaa vakavissaan, ponnistaa oikealta kohdalta eikä liioittele ilmavaran kanssa, ainakaan paljoa. Ratsastajan pitää osata asiansa, sillä Purkilla ei ole mitään ymmärrystä ratavauhdin tai lähestymisten suhteen. Ori osaa katsoa ponnistuspaikat suht hyvin itsekseen, mutta Purkin mielestä on ihan OK vetää sarjaesteen molemmat osat yhdellä kertaa, mikäli sellainen on mahdollista. Lisäksi mutkat on hyvä vetää suoriksi ja lähestymiset niin lyhyiksi, ettei mitään tolkkua - näin siis Purkin mielestä. Ratsastaja saa tosissaan ohjata oria, ettei rata mene ihan pipariksi, ja toki vauhdinsäätelykin on kuskin huolena. Purkki ei ole niitä esteratsuja, jonka selässä voi vain nauttia kyydistä ja puhtaasta radasta. Hannover ei kyttää, kieltele tai juokse ohi, mutta koluuttelee todella paljon jos lähestyminen oli huono.
Koulukiemurat ovat tyyyyylsiä, eikä Purkilla ole koulujuttujen suhteen niin suurta yritystä kuin esteiden. Koulutreenien aikana Purkki ottaa ronskeista avuista kaikkein herkimmin nokkiinsa, ja perse lentää tai poni keulii jos meno ei kelpaa. Purkin kanssa pitää olla jämäkkä, mutta pehmeä, että ori ylipäätään tekee muutakin kuin kiukuttelee. Ruunikosta saa esiin ihan hyvää liikettä, osaamistakin on helppo A -tasolle asti, mutta kyllä Purkista huomaa, ettei se ikinä ole hommassa täysillä mukana. Yhteistyöhaluton meno, kaiken mallin paikalleen junttaaminen ja banaanimutkalle taipuminen ovat aika vakioesityksiä kun Purkin kanssa koettaa treenata jotain muutakin kuin perusjuttuja.
Maastossa ori viihtyy, se on virkku, säpäkkä maastoratsu, joka kaipaa rauhallisemman kaverin mukaansa, ettei lähde häntä soihtuna laukkaamaan. Purkilla maastoilusta ei tule mitään, jos sen kanssa koettaa maastoilla yksin. Yksinään Purkki hilluu menemään, yleensä kahdella jalalla, ei kuuntele ratsastajaansa ja itse asiassa laukkaa jo syvemmälle metsään ratsastajan ihmetellä, miksi on maassa eikä satulassa. Kaverin kanssa Purkki pysyy lapasessa ja toimii, ja kun hannoverin kanssa on tullut tutuksi, se on mahtava maastokaveri myös reippaampaan menoon.
Maastoesteet ori ottaa tosissaan, se ymmärtää, että ne eivät liiku, väistä tai hajoa. Esteiden välillä voi toki vetää hillitöntä rallia, mutta ennen estettä ja vähän sen jälkeen ollaan niin asiallista, ettei mitään rajaa. Kunhan toimii eikä vedä ympäri, niin hyvähyvä hienoa.
Kisapaikoilla Purkki on tyynen rauhallinen, vaikka miten huutelisi tammojen perään tai polkisi jalkaa huonon palvelun vuoksi. Ori ei kuitenkaan rynni, pompi, säpsy tai kerää pöllöenergiaa vieraan paikan tai jännittyneen tunnelman vuoksi vaan osoittaa suorastaan harvinaislaatuista kylmähermoisuutta, jota ei kotosalla juuri näe. Vaikka Purkin hoitaja hidastelisi tai ratsastaja stressaisi, ori korkeinkaan polkee jalkaansa ja huitoo hännällään protestina, mutta ori itse ei ala stressaamaan tai jännittämään vaan pitää hermonsa silloinkin kun muut ovat paniikissa. Olisipa Purkki yhtä fiksu kotosallakin..!
Verryttelyssä ja radalla Purkki on reipas ja eteenpäinpyrkivä, jonkin verran kuumuva ja painetta keräävä, mutta ehdottomasti lapasessa pysyvä. Kisoissa Purkki on parhaimmillaan, ori rakastaa yleisön edessä esiintymistä ja on showmies puhtaimmillaan. Purkilla on uskomaton karisma, ja jotenkin hannover onnistuu näyttämään hyvältä silloinkin kun hyppy ei ollutkaan ihan priimaa tai pohkeenväistö meni steppiesitykseksi.
Purkin esiintymishalu onkin sen suurin kompastuskivi kilpailuissa, ori yrittää liikaa, saattaa helposti ylisuorittaa eikä ole parhaimmillaan hakeutuessaan liian syvään muotoon tai tehdessään liioiteltuja hyppyjä, jotka kostautuvat puomien tippumisena.
Purkkia ei saa läheskään aina pysymään ruodussa kisoissa, esiintymishaluja on ihan liikaa. Vaikka orin kanssa ei sijoituksia tulisi ja överiesiintyminen aiheuttaisi yleisössä hilpeyttä, niin Purkki on mahtava kisakaveri - ainakaan se ei rynni, ryöstä, pukittele tai ole muuten hankala. Sellaisen pöljäilyn se on varannut kotioloihin.
SUKUTAULU
|
ii. Nexus W hann, trn, 167cm ie. Vor Karina hann, m, 167cm ei. Radium xx, mkm, 166cm ee. Purrrfection trak, prt, 162cm |
iii. Robenow
EVM hann, 165cm, trn iie. Annie II EVM hann, 164cm, rn iei. Ruschie Vodka EVM xx, 158cm, mkm iee. Vor Aksinya EVM hann, 163cm, prn eii. Raider EVM xx, 165 cm, mkm eie. Tasteme EVM xx, 166 cm, rnkm eei. Airforceone EVM trak eee. Purrrer EVM xx |
JÄLKELÄISET
Purkki on tarjolla jalostukseen. Astutuksista voi kysellä sähköpostitse.
01.01.2016 fwb-t. Purrrfect Icecreamshot Stinder (e. Suprant Iscreamicecream) om. VRL-00124
04.10.2015 drp-o. My Ex Such a Cow (e. Suprcow Puddington) om. VRL-11325
24.06.2014 fwb-o. Coveriate Purrrfect (e. Suprant Coconut) om. VRL-10531
01.01.2016 fwb-t. Purrrfect Icecreamshot Stinder (e. Suprant Iscreamicecream) om. VRL-00124
04.10.2015 drp-o. My Ex Such a Cow (e. Suprcow Puddington) om. VRL-11325
24.06.2014 fwb-o. Coveriate Purrrfect (e. Suprant Coconut) om. VRL-10531
KILPAILUKALENTERI
11.12.2014 NJ Adina, puoliverioriit 05/12 irtoSERT (tuom. Jade)
|
30.05.2014 ERJ Dark Side Trakehners 150cm 03/30
29.05.2014 ERJ Dark Side Trakehners 150cm 03/30 29.05.2014 ERJ Dark Side Trakehners 150cm 05/30 28.05.2014 ERJ Dark Side Trakehners 150cm 04/30 26.05.2014 ERJ Dark Side Trakehners 150cm 03/30 23.05.2014 ERJ Keskeneräinen 150cm 01/30 22.05.2014 ERJ Keskeneräinen 150cm 04/30 17.05.2014 ERJ Nonshein 150cm 01/40 16.05.2014 ERJ Littleness 150cm 05/30 16.05.2014 ERJ Valiant Warmbloods 140cm 05/30 16.05.2014 ERJ Nonshein 150cm 01/40 14.05.2014 ERJ Nonshein 150cm 04/40 14.05.2014 ERJ Valiant Warmbloods 140cm 05/30 13.05.2014 ERJ Valiant Warmbloods 140cm 02/30 12.05.2014 ERJ Valiant Warmbloods 140cm 05/30 11.05.2014 ERJ West Coast Warmbloods 140cm 03/30 09.05.2014 ERJ West Coast Warmbloods 140cm 05/30 07.05.2014 ERJ West Coast Warmbloods 140cm 04/30 06.05.2014 ERJ West Coast Warmbloods 140cm 02/30 05.05.2014 ERJ West Coast Warmbloods 140cm 03/30 03.05.2014 ERJ West Coast Warmbloods 140cm 01/30 03.05.2014 ERJ Diethelm Stables 150cm 07/70 22.04.2014 ERJ Underground 150cm 02/30 18.04.2014 ERJ Cheval Delamer 150cm 01/50 17.04.2014 ERJ Susiraja 140cm 04/22 14.04.2014 ERJ Cheval Delamer 150cm 04/50 09.04.2014 ERJ Dark Side Trakehners 150cm 03/30 08.04.2014 ERJ Dark Side Trakehners 150cm 03/30 07.04.2014 ERJ Dark Side Trakehners 150cm 04/30 07.04.2014 ERJ Dark Side Trakehners 150cm 04/30 30.03.2014 ERJ Dark Side Trakehners 150cm 01/30 30.03.2014 ERJ Whispering Heaven 150cm 02/30 29.03.2014 ERJ Dark Side Trakehners 150cm 04/30 28.03.2014 ERJ Whispering Heaven 150cm 02/30 24.03.2014 ERJ Dark Side Trakehners 140cm 01/30 23.03.2014 ERJ Dark Side Trakehners 140cm 04/30 21.03.2014 ERJ Dark Side Trakehners 140cm 01/30 04.02.2014 ERJ Cresendo 140cm 02/40 26.01.2014 ERJ Keskeneräinen 150cm 04/24 20.01.2014 ERJ Dark Side Trakehners 150cm 04/30 20.01.2014 ERJ Dreamor 150cm 05/30 18.01.2014 ERJ Dreamor 150cm 02/30 17.01.2014 ERJ Dreamor 150cm 03/30 17.01.2014 ERJ Aeon 150cm 05/30 15.01.2014 ERJ Dark Side Trakehners 150cm 02/30 13.01.2014 ERJ Dark Side Trakehners 150cm 02/30 13.01.2014 ERJ Cirion Stud 150cm 03/30 12.01.2014 ERJ Dark Side Trakehners 150cm 04/30 10.01.2014 ERJ Cirion Stud 150cm 01/30 23.12.2013 ERJ Rêve de Haussea 150cm 05/30 21.12.2013 ERJ Rêve de Haussea 150cm 01/30 |
18.11.2014 KRJ Zurück he A 05/30
15.11.2014 KRJ Deathrow Stables he A 02/36 24.09.2014 KRJ Susiraja he A 03/30 22.09.2014 KRJ Mörkövaara he A 02/40 22.09.2014 KRJ Susiraja he A 01/30 20.09.2014 KRJ Mörkövaara he A 05/40 20.09.2014 KRJ Mörkövaara he A 02/40 19.09.2014 KRJ Mörkövaara he A 02/40 13.09.2014 KRJ Seljasaaren Kartano he A 04/100 18.06.2014 KRJ Kisakeskus Lapland he A 03/40 16.06.2014 KRJ Kisakeskus Lapland he A 03/40 16.06.2014 KRJ Kisakeskus Lapland he A 03/40 15.06.2014 KRJ Kisakeskus Lapland he A 01/40 15.06.2014 KRJ Oak Hill Event Park he A 05/100 15.06.2014 KRJ Susiraja he A 01/30 24.05.2014 KRJ Aittohaara he B 04/50 03.01.2014 KRJ Pirunportti he A 02/40 01.01.2014 KRJ Pirunportti he A 03/40 11.12.2013 KRJ Susiraja he A 03/30 09.12.2013 KRJ Susiraja he A 02/30 31.12.2014 KERJ Taikakuun Kartano CIC2 04/50
30.12.2014 KERJ Taikakuun Kartano CIC2 01/50 30.11.2014 KERJ Rasco Sportponies CIC2 01/34 27.12.2014 KERJ Taikakuun Kartano CIC2 05/50 24.11.2014 KERJ Whispering Heaven CIC2 02/29 23.11.2014 KERJ Rasco Sportponies CIC2 04/40 22.11.2014 KERJ Marike CIC2 06/40 17.09.2014 KERJ Solo CIC2 01/40 16.09.2014 KERJ Solo CIC2 05/40 13.09.2014 KERJ Breawa CIC2 05/30 08.09.2014 KERJ Kadotetu Sht CIC2 02/48 11.08.2014 KERJ Breawa CIC2 03/30 10.06.2014 KERJ Juksula CIC2 04/67 10.06.2014 KERJ Special Ring CIC2 03/43 09.06.2014 KERJ Special Ring CIC2 01/43 09.06.2014 KERJ Juksula CIC2 05/67 08.06.2014 KERJ Juksula CIC1 08/67 08.06.2014 KERJ Marike CIC2 02/39 07.06.2014 KERJ Huvitutti CIC2 04/30 06.06.2014 KERJ Susiraja CIC2 03/44 05.06.2014 KERJ Susiraja CIC2 03/44 31.05.2014 KERJ Susiraja CIC2 06/41 31.05.2014 KERJ Kisatalli Sun CIC2 02/25 28.05.2014 KERJ Pirunportti CIC2 04/30 21.05.2014 KERJ Pirunportti CIC2 03/30 16.05.2014 KERJ Susiraja CIC2 03/50 14.05.2014 KERJ Huvitutti CIC2 03/30 10.05.2014 KERJ Huvitutti CIC2 05/30 01.05.2014 KERJ Kärmeniemi CIC2 06/39 30.04.2014 KERJ Kärmeniemi CIC2 04/39 27.04.2014 KERJ Foxvale CIC2 02/40 26.04.2014 KERJ Foxvale CIC2 04/40 25.04.2014 KERJ Kärmeniemi CIC2 02/40 24.04.2014 KERJ Kärmeniemi CIC2 06/40 18.04.2014 KERJ Kärmeniemi CIC2 03/40 12.04.2014 KERJ Carbon Sporthorses CIC2 02/37 10.04.2014 KERJ Kärmeniemi CIC2 01/30 09.04.2014 KERJ Valiant Warmbloods CIC2 02/27 05.02.2014 KERJ Solo CIC2 02/40 31.01.2014 KERJ Susiraja CIC2 06/37 29.01.2014 KERJ Susiraja CIC2 01/37 |
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
20.07.2014 maastoestevalmennus, valmensi dookie
Purkki hyppeli ja loikki edelläni, kun matkasimme maastoesterataa kohti. Selässä istuvan Lissun suusta kuului satunnaisia ärinöitä ja murinoita samalla, kun hän yritti pitää ratsunsa askellajina käynnin. Myös minun suustani kuului epämääräistä märinää ja mutinaa, en nauttinut olostani märissä ja yltäpäältä kurassa olevissa housuissani. Tasapaino olisi hyödyllinen mutaisilla ja liukkailla poluilla, jos sitä löytyisi myös ilman hevosta liikkuessa. Noh, kaikkea ei voi saada. Kun pääsimme (vihdoin) radalle asti, Purkki oli revetä liitoksistaan. Komensin ratsukon hetkeksi niittyaukealle palauttamaan orin muistiin, miten sitä märässä maastossa kuljetaan. Lissu taiteili jos jonkinmoisia kiemuroita niin laukassa kuin ravissa, ja Purkki selvästi ymmärsi, että tänään ei kannata turhia spurttailla jos tahtoo pysyä pystyssä. Seuraavaksi ratsukko sai alkaa hyppäämään verryttelyesteenä pientä tukkiestettä isolla ympyrällä - toiseen suuntaan oli loiva ylämäki, ja toiseen loiva alamäki. Purkki lähti intoa pursuten tehtävään, mutta piti itsensä hyvin kurissa ja malttoi kuunnella Lissun ohjeistusta. Este oli naurettavan matala orin kokoon ja kapasiteettiin nähden, mutta en oikeastaan välittänyt nähdä valmennettavieni murtavan jokaista ruumiinosaansa sen takia, että pistin heidät loikkimaan mutakurasademössössä liian korkeita esteitä. Purkki siis ylitti esteen leikiten, alamäkeen aavistuksen varovaisemmin mutta näppärästi kuitenkin.
En viitsinyt hypyttää ratsukkoa kauaa ympyrällä, vaan siirryimme radalla vähän eteenpäin kolmen tukin sarjan, mökkiesteen sekä vesiesteen luo. Lissu katsoi mua hetken melko murhanhimoisen näköisenä, kun kerroin että heidän tuli mennä sarjan jälkeen (kura)vesieste ja siitä mökkiesteelle. Nauroin jo valmiiksi vahingoniloisena litisevän kuraisissa housuissani mahtavaa pahisnauruani, tosin ratsastajan näkemättä. En välttämättä antaisi kovin vakuuttavaa maastoestevalmentajan kuvaa muhaha-naurullani. Kehotin Lissua säätämään laukan normaalia lyhyemmäksi sarjalle, ettei tulisi liian suuria loikkia esteiden välissä ja sitä kautta liian mahtipontisia hyppyjä vesiesteelle vievään alamäkeen. Purkki hyppäsi tukkisarjan niin nätisti, ettei tosikaan. Vesiesteelle ori syöksähti kuin virtahepo, roiskutellen paskavettä jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan. Kuulin loiskeen lomasta Lissun kiljaisun, vesi oli ilmeisesti kylmää. Ja mutaista. Noh, sitä ne maastoesteet teettää, ja ihana valmentaja tietysti. Purkki ponkaisi kuralammikosta vauhdilla pois, ja hyppäsi loivaan ylämäkeen mökkiesteen suurella ilmavaralla. Orilla meinasi toinen etujalka livetä laskeutuessa, mutta se korjasi tilanteen nopeasti ja ratsukko selvisi pienellä horjahduksella. Lissun ohjatessa ratsunsa lähemmäs, pidättelin taas pahisnauruani ja vahingoniloani; enpäs ollut enään ainut kurapöksy täällä. Hetken pelkäsin, että nainen jyräisi minut orillaan, mutta he kääntyivätkin juuri sopivasti takaisin radalle päin.
Tirskahteluni lomassa ohjeistin heitä hyppäämään nyt eri esteet ratana: yksittäinen tukki, tukkisarja, tällä kertaa vesiesteen ohi tarkkuusesteelle ja siitä mökkiesteelle ja kivimuurille. Purkki lähti kuraisuudestaan välittämättä innoissaan kohti ensimmäistä tukkiestettä. Ori asetteli jalkansa tarkkaan niin ennen kuin jälkeen esteen, koko alkuradan ajan. Vaikka välillä näytti, että nyt se menee nurin, ori taituroi itsensä salamannopeasti takaisin tasapainoon ja jatkoi eteenpäin. Tarkkuusesteellä tämä tuuri kuitenkin loppui, Purkki päätti jättää hyppäämättä ja suhaisi esteen ohi, sinkauttaen Lissun märkään hiekkaan. Ori pysähtyi lähestulkoon heti, ja kääntyi katsomaan kummissaan kun sen ratsastaja raivosi itsekseen märässä hiekassa esteen vieressä. Kipitin kiltisti naisen viereen, ja hänen tokaistessa olevansa kunnossa ja puhdistettuaan naamansa pahimmasta hiekkakuorrutuksesta, punttasin kuskin takaisin kyytiin. Purkki näytti juuri siltä, ettei tajunnut mistään mitään ja lähti taas iloisena uusintakierrosta kohti. Tällä kertaa koko rata sujui hyvin mallikkaasti, juuri niin kuin ratsastaja käski, mistä lie johtui...
Lissu muistutti jotain märkää koirien tassunpyyhkimispyyhettä, ja päätin päästää hänet koetuksestaan. Hän jäähdytteli orin pikaisesti ravissa niittyaukiolla, jonka jälkeen lähdimme liukastelemaan samaa matkaa takaisin tallille.
20.06.2014 estevalmennus, valmensi dookie
Jännät paikat edessä - tänään olin ensimmäistä kertaa valmentamassa susirajalaista, joka ei ollut suomenhevonen. Jestas sentään. Vuorossa oli kuolattavan upea hannoverilaisori Purkki. Ruunikko ravasi pitkin, elastisin askelin Lissu selässään. Kerrankin, hevonen joka ei ole heti alkuun näyttämässä keskikaviota ja haistattamassa pitkiä maailmalle!
Ratsukon alkuverryttelyjä seurailtuani ja muutamat kommentit heitettyäni väliin, pystytin parit verkkaesteet hallin toiseen päähän. Alle metriset pystyt, pitäisi sujua kuin vettä vaan puoltatoista metriä hyppivälle puoliveriselle. Ainakin oletin niin. Lissun kaartaessa oriansa kohti ensimmäistä pystyä, Purkki pisti kaasun pohjaan ja singahti esteelle. Kyllähän se yli meni kepoisasti, mutta ponnisti monta metriä liian aikaisin. Aloitin heti marmattamaan kuskille tarkasta lähestymisestä, ja että ratsastaja päättää ponnistuspaikan eikä hevonen ynnä muita itsestäänselvyyksiä. Purkkiapa ei tämä kiinnostanut, se leiskautti pari seuraavaakin hyppyä samanmoisella jättiloikalla järjettömän kaukaa ponnistaen. Tässä vaiheessa oli aika muistuttaa orille, että kuka siellä nyt oikeasti ohjasi ja määräsi. Purkki näytti loukkaantuvan verisesti ratsastajansa ronskista ojentamisesta, ja muuttikin liikehdintänsä halvaantunutta kamelia muistuttavaksi. Komensin Lissun vääntämään orin kanssa hetken väistöjä ja taivutuksia, sekä vähän siirtymisiä. Lissu teki työtä käskettyä sillä välin, kun korotin hieman pystyjä ja aloin rakentelemaan muutamia muita esteitä pitkin maneesia.
Hetken rakentelutuokion jälkeen Purkki näytti yhä hyvin loukkaantuneelta, mutta se alkoi muistuttamaan liikkeiltään taas korkean luokan estehevosta. Hetken laukkatyöskentelyn jälkeen orin askel alkoi nousta ylämäkeen, loukkaantunut ja nyrpeä ilme alkoi vähän lieventyä ja sen oma moottori alkoi selvästi toimia. Tässä oli oiva hetki jatkaa hyppelyitä, joten käskin ratsukon tulemaan verkkapystyt uudelleen. Muistutin Lissua pitämään tiukan kurin lähestymisissä, jottei ori pääsisi oikomaan senttiäkään eikä loikkimaan hävyttömän kaukaa esteiden yli. Tällä kertaa homma näytti sujuvankin kymmenen kertaa paremmin, ja päätin pistää ratsukon suoraan töihin.
Koska Purkilla oli kuulemma tapana kuumua radalla ja jättää ratsastajan apujen ja ohjauksen kuuntelu omaan arvoonsa, olin rakentanut pienen kontrolliharjoituksen tapaisen radanpoikasen. Lävistäjälle okseri, ja sen tolppien viereen ohitusvaralla pystytetyt pystyesteet pitkillä sivuilla. Näiden lisäksi lykkäsin molempien päätyjen ympyrälinjoille puomit. Harjoitus oli tarkoitus suorittaa niin, että ensimmäisenä tultiin toisen pitkän sivun pysty, sivun lopussa - ennen kulmaa - pysähdys. Kulma käynnissä, suoristuksen jälkeen laukka ja pääty-ympyrä puomin kanssa, sen jälkeen lävistäjälle ja okserin yli, ja ennen uralle palaamista pysähdys lävistäjän linjalla. Taas raviin, kulman jälkeen laukka ja puomiympyrä, pystylle, ja ennen kulmaa pysähdys. Ei siis vahingossakaan parin sekunnin taukoja enempää Lissulle, ehei.
Ratsukko lähti suorittamaan tehtävän ensimmäistä osaa - pystyä pitkällä linjalla - hyvässä laukassa. Purkki oli antanut melkein anteeksi aikaisemman ojennuksen, ja huristeli innokaasti kohti estettä. Lissu piti edelleen tiukan linjan ponnistuspaikan kanssa, ja onnistuikin ajoittamaan sen juuri sopivaan paikkaan. Pysähdys oli aivan liian hidas ja tahmea, väliin mahtui muutamat ravi- ja käyntiaskeleet. Purkki ei selvästikään ymmärtänyt, miksi ihmeessä sen piti pysähtyä yhden esteen jälkeen, kun jäljellä oli vielä muutama! Kaarre lyhyeltä sivulta lävistäjälle meni turhan jyrkästi, oria kun ei paljoa kiinnostanut ratsastajan taivuttavat avut. Lissu sai lävistäjällä himmailla laukkaa urakalla, Purkki kun sai hyvät lähtökuoppapomput edellisestä mutkasta. Jarrut eivät menneet ihan ajoissa läpi, vaan ruunikko pääsi taas loikkaamaan liian kaukaa okserin yli, ja mukana kolisi päällimmäiset puomit. Pysähdys venähti taas turhan paljon, mutta vähemmän kuin edellisellä kerralla. Viimeinen pysty sujui lähestulkoon kehuttavasti - ponnistuspaikka oli melkein kohdallaan, ja viimeinen pysähtyminenkin sujui aikaisempia paremmin. Käskin ratsukkoa tulemaan tehtävän uudestaan, ja Lissua pysymään skarpimpana kulmissa, jotta saisi orin oikeasti taipumaan kaarteessa eikä vain töksäyttämään itseään toiseen suuntaan. Ja tietysti tarkkaavaisuutta laukan ja lähestymisien kanssa. Toinen kerta sujuikin paremmin, pysähdykset olivat edelleen turhan tahmeita, mutta kaksi kolmesta lähestymisestä sujui varsin sujuvasti. Kolmas kerta toden sanoo, ja tällä kertaa se pitikin paikkansa. Purkki alkoi kuuntelemaan kuskinsa ohjeita hitusen verran paremmin, juuri sen verran, että suoritus sujui kaikin puolin melko mallikkaasti.
Koska alkuhäsläykseen ja verryttelyyn oli kulunut enemmän aikaa kuin olin suunnitellut, ja viimeinen suoritus oli sujunut hyvin, päästin ratsukon itsenäisen loppuverryttelyn pariin alkaessani kasaamaan esteitä ja puomeja pois hiekalta.
16.05.2014 estevalmennus, valmensi Kiiu
Tänään ratsastajana oli Lissu, ratsuna toimi My Ex Used to Purrrrr - tai lyhyemmin Purkki. Purkki oli alusta asti hieman itsepäinen ja herkkä. Välillä se suuttui ratsastajalleen ja pysähtyi kuin seinään. Välillä se ei meinannut lähteä liikkeelle. Purkki alkoi heti puomien ylityksen jälkeen pomppia ja Lissu komensi oria. Purkki liikkui välillä oikein nätisti ja hyppäsi 40cm korkeiden - pienten ristikoiden yli. Nostin estettä ja lisäsin toisen ristikon. Purkki veti pari kertaa herneet nenäänsä, ennen kuin suostui hyppäämään esteiden ylitse. Purkki osoitti mieltään pari kertaa potkaisemalla seinään. Nostin teille pienen pystyn sekä okserin. Esteet olivat orin mielestä liian pieniä. Hän ilmoitti sen hyppäämällä esteiden ylitse suurella ilmavaralla. Lissu antoi orin päästää vähän energiaansa pois. Nostin esteitä ja tulitte ne. Purkki hyppäsi kivasti esteiden ylitse, kun se ei vetänyt herneitä nenäänsä. Ori laukkasi pari kertaa ehkä liian lähelle, mutta onnistui hyppäämään 100cm korkean okserin tasajalkaa. Nostin esteitä - taas. Tein teille pienen radan. Käskin teidän hypätä sen pari kertaa. Hyppäsitte sen ensin 120cm korkeudella, nostin sen sen jälkeen 125-130cm korkeudelle. Orin mielestä kaikki esteet voi hypätä suurella ilmavaralla. Lissu naurahti pari kertaa orin takia. Käskin teidän hypätä vielä pari kertaa 135cm korkean esteen. Purkki laukkasi rauhallisesti sitä kohti, kiihdytti ja kielsi. Lissu oli onneksi mukana, eikä tippunut. Käskin tulla uudestaan. Purkki hyppäsi ja sen jälkeen aloitte tehdä loppuverryttelyitä.
20.03.2014 estevalmennus, valmensi Dalmiina
Keskityimme alussa löytämään rauhallista, mutta kuitenkin aktiivista ratatempoa. Purkki olisi mielellään painellut jo menemään esteet nähtyään, mutta tätä me emme antaneet sen tehdä. Menimme kahden pystyn linjaa alkuverryttelyiksi. Linjan väliin mahtui kuusi laukka-askelta. Sovimme, että menisitte mieluummin linjan seitsemällä, kuin viidellä. Purkilla oli nimittäin taipumus mennä linja vain viidellä, jolloin hypyistä tuli todella isoja. Kun olimme löytäneet sopivan temmon, aloitimme hyppäämään rataa. Rata alkoi normaalilla pystyllä. Purkki innostui heti ja unohti täysin äskeisen rauhallisuuden. Kehotin ottamaan paljon pidätteitä ja tiivistämään istuntaa, mistä Purkki vähän rauhoittui. Seuraava este tuli liian kaukaa, jonka takia hypystä tuli valtava. Olit ilmeisesti tottunut tällaisiin hyppyihin, koska pysyit yllättävän hyvin satulassa. Ensimmäinen rata meni ok, mutta 80 cm korkuiset esteet taisivat olla Purkin mielestä liian pieniä. Nostin esteitä kunnolla. Aloitimme seuraavaa rataa, purkki selvästi keskittyneemmin. Paikatkin osuivat paljon paremmin, eikä liioitellut hypyissä niin paljoa. Tähän oli hyvä lopettaa.
10.02.2014 päiväkirjamerkintä, kirjoitti ex-omistaja (Lissu T.)
Kun omistajaa laiskottaa niin hevosen selkään nakataan ihQbestis! narri ei ehtinyt edes tajuta, mitä tapahtui, kun olin tuupannut hänet tallin pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteita ratsastusta varten. Ulko-ovella huikkasin hakevani Purkin ja laittavani sen valmiiksi. Olin juuri kiristämässä satulavyötä kun edelleen pöllämystynyt narri harppoi orin karsinan luo. En kuunnellut mahdollisia kitinöitä, vaan lupasin kovaan ääneen pullakahvit, jos narri nyt vain ratsastaisi. Sitä paitsi hänellä oli ratsastuskamppeet ja minulla ei.. En myönnä, että tämä olisi ollut suunniteltu juttu, pois se minusta!
narri ratsastaa Purkilla muutenkin, nainen kun aina välillä kilpailee orilla. Nainen jupisi itsekseen jotain laiskuudestani taluttaessaan Purkin kentälle, ja jupina jatkui vielä selkään noustessa ja jalustimia säädettäessä. Kaksikolla on vähän viha-rakkaussuhde; hyvinä päivinä narri tykkää Purkista tosissaan, ja orin ollessa totaalisen yhteistyöhaluton mulkvisti nainen kiroaa konini alimpaan helvettiin. Kaikkien onneksi Purkilla oli tänään hyvä päivä, hannover malttoi keskittyä ja tehdä töitä, vaikka ohjelmassa oli tylsiä koulukiemuroita. Ravi- ja laukkapuomeilla saattoi olla osuutta orin hyvään tuuleen, Purkki tuntuu kaipaavan tosissaan virikkeitä, että se jaksaa ja viitsii.
narri ratsasti hyvin, kuten aina, vaikka välillä valitti palelevia varpaitaan ja lasikuuttani. Purkki liikkui todella hyvin, etenkin ravissa, kulki pyöreänä liikkuen koko kropallaan ja ottaen takaosaansa alle. Yliastunta oli hyvä, askellajit tahdikkaat ja aktiiviset, meno siistiä ja tasapainoista. narri on tosiaan pullakahvinsa ansainnut, samaten Purkki porkkanansa.
25.01.2014 päiväkirjamerkintä, kirjoitti ex-omistaja (Lissu T.)
Kiitos armaan ratsuni, joka on hajottanut muutaman loimen (pari fleeceä ja toppaloimi, kivajeejee), pääsin tänään ostoksille. AgriMarket sai taas kannatusta ja pankkitilini laihtui, kun hankin uudet loimet revittyjen tilalle sekä pari varakappaletta. Purkilla on nykyään havunoksia ja temppupallo tarhassaan, ja karsinaan olen tehnyt jos jonkin näköistä virikettä, että hevosella olisi muutakin tekemistä kuin loimiensa syöminen. Ilmeisesti ori on keksinyt, että soljet ovat ihan saamarin hauskoja mutustettavia, ja lopputuloksena on ryntäistä riekaleinen, suht korjauskelvoton loimi.
Loimilasku ei kirpaise aivan niin paljon, kun eilen tililleni kilahti rahat parista välityksessä olleesta satulasta (Naranjan ja Purkin yleispenkit, joilla en tee yhtään mitään – ja mistä vetoa, niin toinen satuloista olisi ollut täydellinen seuraavalle hevoselleni!), vaikka kirpaiseehan rahanmeno aina. Unohdin tosin nyyhkimisen sen siliän tien, kun näin AgriMarketin kassalla ollessani aivan ihanan satulahuovan, jonka kipitin hakemaan. Mukaan saattoi tarttua kaikkea muutakin pikkukivaa, mutta ei puhuta siitä.. Pitäisi ehkä siirtyä asioimaan FB:n hevostarvikekirppiksillä, tili kiittäisi. Sitä paitsi se olisi muutenkin fiksumpi veto, jos Purkin loimenjärsimisvimma ei tästä laannu.
03.01.2014 päiväkirjamerkintä, kirjoitti ex-omistaja (Lissu T.)
Purkilla oli tänään vapaapäivä, jonka käytin hyväkseni pesemällä orin satulan ja suitset, puunaamalla suojia ja pesemällä vinon pinon huopia, pinteleitä ja loimia. Teollisuuspesukone on ihana asia. Kuivaushuone on nyt täynnä minun tavaroitani, mutta kyllä ne äkkiä kuivuvat. Hyvällä tuurilla saan kääriä pinteleitä iltatallin aikana, loimet ja huovat tuskin kuivuvat iltaan mennessä.
En tiedä, johtuiko Purkin energia tuoreesta lumesta vai mistä, mutta ori liikutti tänään itse itsensä. Herralla oli hirveä tarharalli päällä aina, kun satuin pistämään nokkani ulos. Purkki ravasi ja laukkasi tarhassaa, teki äkkipysähdyksiä, huuteli toisiin tarhoihin ja pukitteli kuin mikäkin pikkuvarsa. Eihän mokomalle voinut kuin nauraa! Päiväheinäajan lähestyessä Purkki innosti muutkin hevoset riekkumaan (”ruokaaruokaaruokaaRUOKAA!”). Tallialue rauhoittui mukavasti, kun kaikki hevoset, myös leikkisä puoliveriorini, jäivät mussuttamaan päiväheiniään.
Tämä viikko menee – ja on mennyt - suht kevyellä liikutuksella, lähinnä juoksutusta ja kevyttä maastoilua. Ensi viikolla Purkki pääsee taas hiomaan koulu- ja estejuttuja tosissaan tämmöisen lomaviikon jäljiltä. Ori on kuitenkin tuntunut nauttivan tästä päännollauksesta ja kevyestä liikutuksesta, ja niin olen minäkin. Vaikka Purkki miten riekkuu tarhassa, se on liikutettaessa mukavan rauhallinen ja asiallinen (vaikka eihän tämä ole erityisen hankala hevonen muutenkaan, kaikkea muuta, olkoonkin junttura). Pitänee harkita, että pitäisi useamminkin näitä oikeasti kevyitä löysäilyviikkoja. Yleensähän meidän kevyt viikkomme sisältää jonkin näköistä koulutreeniä, mahdollisesti myös puomeja / pikkuesteitä, joten on tämä maastoilu-/juoksutusviikko ollut vaihtelua niin hevoselle kuin ratsastajallekin.
21.12.2013 päiväkirjamerkintä, kirjoitti ex-omistaja (Lissu T.)
Wohoo, kannatti lähteä kisareissulle! Tai ainahan se kannattaa, mutta kyllä voitto lämmittää mieltä aivan eri tavalla kuin nollarata, jolla jäädään nippa nappa sijoituksilta.
Rêve de Haussea taisi olla Purkin mieleen, koska ori toimi siellä kuin ajatus. Kaikki energia, jonka orini yleensä käyttää rynnimiseen, tuli kanavoitua työntekoon. Minä olin tietysti aivan hurmioitunut tästä työmotivaation määrästä ja siitä, että Purkki vastasi apuihini niin tautisen hyvin. Oli viittä vaille, etten jättänyt leikkiä kesken verryttelyjen jälkeen, hevonen vain tuntui niin mahdottoman hyvältä, ettei tehnyt mieli jatkaa. Fiilis oli aivan uskomaton, sellaisen kun saisi useammin!
Totta kai me menimme radalla, kun kerran olimme lähteneet kisaamaan. Purkki toimi kuin ajatus, pienet avut riittivät eikä hannoverini missään vaiheessa rynninyt, painanut kädelle tai vetänyt omaa sirkusnumeroaan. Rata sujui loistavasti, teimme virheettömän suorituksen ja uuden pohja-ajan, jota kukaan ei sitten saanut rikki. Kunniakierroksella hymyilin kuin idiootti, Purkki esitteli komeinta laukkaansa ja narri huuteli meille kentän laidalta jotain "jo oli aikakin pärjätä!" -tyylistä.
Ensimmäinen luokka meni nappiin, eikä toinenkaan huonosti mennyt. Nollarata, mutta hivenen hitaampi aika, joten jäimme sijoituksilta. 9/30 ei kuitenkaan ole huonosti, ja johan me yhden luokan voitimme.
Purkki sai melassivettä ja enemmän huomiota kuin olisi oikeastaan halunnutkaan, mutta kyllä ori siitä pehmeni kun tarpeeksi kauan rapsutteli. Jestas, miten typeriltä hevoset näyttävätkään venyttäessään ylähuultaan!
09.12.2013 päiväkirjamerkintä, kirjoitti ex-omistaja (Lissu T.)
Läksimme Purkin kanssa Susirajaan testaamaan taitojamme helppo A -luokassa. Tuttu paikka, joten normaalistikin lunkina kisaajana Purkki ei jaksanut korvaansa lotkauttaa, mitä nyt toki huuteli tammaväelle. Kiitos tutun ympäristön paiskasin Purkin tarhaan odottamaan aikaa parempaa (=varustamista) ja menin huolehtimaan kisajärjestelyistä. Minunhan rastinani nämä bileet olivat.
Järjestelyiden lisäksi myös minun ja Purkin verryttely meni nappiin. Ori oli totutun reipas, se eteni vähän turhankin pitkällä askeleella eikä meinannut verkka-alueelle mahtua. Askeleen lyhennys ja pidennys, kokoaminen ja kaikki muukin sujuivat leikiten, jahka isoimmat höyryt oli purettu. Purkki on enemmän este- ja kenttäelikko, mutta tekee se silti komeaa jälkeä myös kouluradoilla.
Niin teki tänäänkin; ensimmäisessä luokassamme tulimme toiseksi, toisessa seitsemänneksi! Ei lainkaan huonosti, ja tuomareiltakin tuli aika lailla positiivista palautetta. Laukasta tuli vähän noottia, mutta se nyt oli odotettavissakin, kun Purkilla kuitenkin on ihan täysi estehevosen laukka.
Nappiin mennyt kisapäivä nosti mielialani kattoon, ja lahjoin oripoikaani parilla porkkanalla.
09.11.2013 päiväkirjamerkintä, kirjoitti ex-omistaja (Lissu T.)
Hivenen hetken mielijohteena Susirajan Purri-trakehnerneiti astutettiin niin ikään Susirajalaisella Eksällä, upealla hannoverorilla. Kenttäpainotteisen ja este-/kenttäpainotteisen orin varsasta odotettiin koko ajan ruunikkoa, virtaviivaista urheiluhevosta jolla on kapasiteettia niin kenttä- kuin estepuolelle - ja korkealle! Purri on jo ennestään tehnyt yhden hienon, monipuolisen varsan (ratsuponin), joten meillä oli syytä odottaa tästäkin varsasta melkoista pakkausta. Eksän periyttäjän kyvyistä oli paha sanoa mitään, mutta kun sukua katsoo, niin luulisi varsan saavan isältäänkin kilpahevosen kykyjä.
Tänään Purri varsoi ruunikon orivarsan. Komean, pitkäjalkaisen tuittupään. Ennen kuin kukaan ehti kissaa sanoa minä olin rakastunut, ja ilmoitin ostavani orin itselleni. Minun ei todellakaan pitänyt hankkia uutta hevosta, mutta Purri on yksi suosikeistani ja Eksä tajuttoman upea, ja tajuttoman upealta näytti varsakin.
Hivenen vitsillä heitetty My Ex Used to Purrrrr jäi pikkuorin nimeksi, ja lempinimeksi muodostui Purkki. Purkki. Nämä minun lempinimeni alkavat mennä koko ajan huonompaan suuntaan.
Pikkuori saa kasvaa ja kehittyä rauhassa. Voimakastahtoinen herra on jo nyt, saapa nähdä miten pahasti Purkin kanssa ollaan helisemässä. Kunhan ori tulee tekemään kisatuloksia, niin ei se luonne ole niin justiinsa, etenkin kun satun tykkäämään luonteikkaammista hevosista.
Purkki hyppeli ja loikki edelläni, kun matkasimme maastoesterataa kohti. Selässä istuvan Lissun suusta kuului satunnaisia ärinöitä ja murinoita samalla, kun hän yritti pitää ratsunsa askellajina käynnin. Myös minun suustani kuului epämääräistä märinää ja mutinaa, en nauttinut olostani märissä ja yltäpäältä kurassa olevissa housuissani. Tasapaino olisi hyödyllinen mutaisilla ja liukkailla poluilla, jos sitä löytyisi myös ilman hevosta liikkuessa. Noh, kaikkea ei voi saada. Kun pääsimme (vihdoin) radalle asti, Purkki oli revetä liitoksistaan. Komensin ratsukon hetkeksi niittyaukealle palauttamaan orin muistiin, miten sitä märässä maastossa kuljetaan. Lissu taiteili jos jonkinmoisia kiemuroita niin laukassa kuin ravissa, ja Purkki selvästi ymmärsi, että tänään ei kannata turhia spurttailla jos tahtoo pysyä pystyssä. Seuraavaksi ratsukko sai alkaa hyppäämään verryttelyesteenä pientä tukkiestettä isolla ympyrällä - toiseen suuntaan oli loiva ylämäki, ja toiseen loiva alamäki. Purkki lähti intoa pursuten tehtävään, mutta piti itsensä hyvin kurissa ja malttoi kuunnella Lissun ohjeistusta. Este oli naurettavan matala orin kokoon ja kapasiteettiin nähden, mutta en oikeastaan välittänyt nähdä valmennettavieni murtavan jokaista ruumiinosaansa sen takia, että pistin heidät loikkimaan mutakurasademössössä liian korkeita esteitä. Purkki siis ylitti esteen leikiten, alamäkeen aavistuksen varovaisemmin mutta näppärästi kuitenkin.
En viitsinyt hypyttää ratsukkoa kauaa ympyrällä, vaan siirryimme radalla vähän eteenpäin kolmen tukin sarjan, mökkiesteen sekä vesiesteen luo. Lissu katsoi mua hetken melko murhanhimoisen näköisenä, kun kerroin että heidän tuli mennä sarjan jälkeen (kura)vesieste ja siitä mökkiesteelle. Nauroin jo valmiiksi vahingoniloisena litisevän kuraisissa housuissani mahtavaa pahisnauruani, tosin ratsastajan näkemättä. En välttämättä antaisi kovin vakuuttavaa maastoestevalmentajan kuvaa muhaha-naurullani. Kehotin Lissua säätämään laukan normaalia lyhyemmäksi sarjalle, ettei tulisi liian suuria loikkia esteiden välissä ja sitä kautta liian mahtipontisia hyppyjä vesiesteelle vievään alamäkeen. Purkki hyppäsi tukkisarjan niin nätisti, ettei tosikaan. Vesiesteelle ori syöksähti kuin virtahepo, roiskutellen paskavettä jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan. Kuulin loiskeen lomasta Lissun kiljaisun, vesi oli ilmeisesti kylmää. Ja mutaista. Noh, sitä ne maastoesteet teettää, ja ihana valmentaja tietysti. Purkki ponkaisi kuralammikosta vauhdilla pois, ja hyppäsi loivaan ylämäkeen mökkiesteen suurella ilmavaralla. Orilla meinasi toinen etujalka livetä laskeutuessa, mutta se korjasi tilanteen nopeasti ja ratsukko selvisi pienellä horjahduksella. Lissun ohjatessa ratsunsa lähemmäs, pidättelin taas pahisnauruani ja vahingoniloani; enpäs ollut enään ainut kurapöksy täällä. Hetken pelkäsin, että nainen jyräisi minut orillaan, mutta he kääntyivätkin juuri sopivasti takaisin radalle päin.
Tirskahteluni lomassa ohjeistin heitä hyppäämään nyt eri esteet ratana: yksittäinen tukki, tukkisarja, tällä kertaa vesiesteen ohi tarkkuusesteelle ja siitä mökkiesteelle ja kivimuurille. Purkki lähti kuraisuudestaan välittämättä innoissaan kohti ensimmäistä tukkiestettä. Ori asetteli jalkansa tarkkaan niin ennen kuin jälkeen esteen, koko alkuradan ajan. Vaikka välillä näytti, että nyt se menee nurin, ori taituroi itsensä salamannopeasti takaisin tasapainoon ja jatkoi eteenpäin. Tarkkuusesteellä tämä tuuri kuitenkin loppui, Purkki päätti jättää hyppäämättä ja suhaisi esteen ohi, sinkauttaen Lissun märkään hiekkaan. Ori pysähtyi lähestulkoon heti, ja kääntyi katsomaan kummissaan kun sen ratsastaja raivosi itsekseen märässä hiekassa esteen vieressä. Kipitin kiltisti naisen viereen, ja hänen tokaistessa olevansa kunnossa ja puhdistettuaan naamansa pahimmasta hiekkakuorrutuksesta, punttasin kuskin takaisin kyytiin. Purkki näytti juuri siltä, ettei tajunnut mistään mitään ja lähti taas iloisena uusintakierrosta kohti. Tällä kertaa koko rata sujui hyvin mallikkaasti, juuri niin kuin ratsastaja käski, mistä lie johtui...
Lissu muistutti jotain märkää koirien tassunpyyhkimispyyhettä, ja päätin päästää hänet koetuksestaan. Hän jäähdytteli orin pikaisesti ravissa niittyaukiolla, jonka jälkeen lähdimme liukastelemaan samaa matkaa takaisin tallille.
20.06.2014 estevalmennus, valmensi dookie
Jännät paikat edessä - tänään olin ensimmäistä kertaa valmentamassa susirajalaista, joka ei ollut suomenhevonen. Jestas sentään. Vuorossa oli kuolattavan upea hannoverilaisori Purkki. Ruunikko ravasi pitkin, elastisin askelin Lissu selässään. Kerrankin, hevonen joka ei ole heti alkuun näyttämässä keskikaviota ja haistattamassa pitkiä maailmalle!
Ratsukon alkuverryttelyjä seurailtuani ja muutamat kommentit heitettyäni väliin, pystytin parit verkkaesteet hallin toiseen päähän. Alle metriset pystyt, pitäisi sujua kuin vettä vaan puoltatoista metriä hyppivälle puoliveriselle. Ainakin oletin niin. Lissun kaartaessa oriansa kohti ensimmäistä pystyä, Purkki pisti kaasun pohjaan ja singahti esteelle. Kyllähän se yli meni kepoisasti, mutta ponnisti monta metriä liian aikaisin. Aloitin heti marmattamaan kuskille tarkasta lähestymisestä, ja että ratsastaja päättää ponnistuspaikan eikä hevonen ynnä muita itsestäänselvyyksiä. Purkkiapa ei tämä kiinnostanut, se leiskautti pari seuraavaakin hyppyä samanmoisella jättiloikalla järjettömän kaukaa ponnistaen. Tässä vaiheessa oli aika muistuttaa orille, että kuka siellä nyt oikeasti ohjasi ja määräsi. Purkki näytti loukkaantuvan verisesti ratsastajansa ronskista ojentamisesta, ja muuttikin liikehdintänsä halvaantunutta kamelia muistuttavaksi. Komensin Lissun vääntämään orin kanssa hetken väistöjä ja taivutuksia, sekä vähän siirtymisiä. Lissu teki työtä käskettyä sillä välin, kun korotin hieman pystyjä ja aloin rakentelemaan muutamia muita esteitä pitkin maneesia.
Hetken rakentelutuokion jälkeen Purkki näytti yhä hyvin loukkaantuneelta, mutta se alkoi muistuttamaan liikkeiltään taas korkean luokan estehevosta. Hetken laukkatyöskentelyn jälkeen orin askel alkoi nousta ylämäkeen, loukkaantunut ja nyrpeä ilme alkoi vähän lieventyä ja sen oma moottori alkoi selvästi toimia. Tässä oli oiva hetki jatkaa hyppelyitä, joten käskin ratsukon tulemaan verkkapystyt uudelleen. Muistutin Lissua pitämään tiukan kurin lähestymisissä, jottei ori pääsisi oikomaan senttiäkään eikä loikkimaan hävyttömän kaukaa esteiden yli. Tällä kertaa homma näytti sujuvankin kymmenen kertaa paremmin, ja päätin pistää ratsukon suoraan töihin.
Koska Purkilla oli kuulemma tapana kuumua radalla ja jättää ratsastajan apujen ja ohjauksen kuuntelu omaan arvoonsa, olin rakentanut pienen kontrolliharjoituksen tapaisen radanpoikasen. Lävistäjälle okseri, ja sen tolppien viereen ohitusvaralla pystytetyt pystyesteet pitkillä sivuilla. Näiden lisäksi lykkäsin molempien päätyjen ympyrälinjoille puomit. Harjoitus oli tarkoitus suorittaa niin, että ensimmäisenä tultiin toisen pitkän sivun pysty, sivun lopussa - ennen kulmaa - pysähdys. Kulma käynnissä, suoristuksen jälkeen laukka ja pääty-ympyrä puomin kanssa, sen jälkeen lävistäjälle ja okserin yli, ja ennen uralle palaamista pysähdys lävistäjän linjalla. Taas raviin, kulman jälkeen laukka ja puomiympyrä, pystylle, ja ennen kulmaa pysähdys. Ei siis vahingossakaan parin sekunnin taukoja enempää Lissulle, ehei.
Ratsukko lähti suorittamaan tehtävän ensimmäistä osaa - pystyä pitkällä linjalla - hyvässä laukassa. Purkki oli antanut melkein anteeksi aikaisemman ojennuksen, ja huristeli innokaasti kohti estettä. Lissu piti edelleen tiukan linjan ponnistuspaikan kanssa, ja onnistuikin ajoittamaan sen juuri sopivaan paikkaan. Pysähdys oli aivan liian hidas ja tahmea, väliin mahtui muutamat ravi- ja käyntiaskeleet. Purkki ei selvästikään ymmärtänyt, miksi ihmeessä sen piti pysähtyä yhden esteen jälkeen, kun jäljellä oli vielä muutama! Kaarre lyhyeltä sivulta lävistäjälle meni turhan jyrkästi, oria kun ei paljoa kiinnostanut ratsastajan taivuttavat avut. Lissu sai lävistäjällä himmailla laukkaa urakalla, Purkki kun sai hyvät lähtökuoppapomput edellisestä mutkasta. Jarrut eivät menneet ihan ajoissa läpi, vaan ruunikko pääsi taas loikkaamaan liian kaukaa okserin yli, ja mukana kolisi päällimmäiset puomit. Pysähdys venähti taas turhan paljon, mutta vähemmän kuin edellisellä kerralla. Viimeinen pysty sujui lähestulkoon kehuttavasti - ponnistuspaikka oli melkein kohdallaan, ja viimeinen pysähtyminenkin sujui aikaisempia paremmin. Käskin ratsukkoa tulemaan tehtävän uudestaan, ja Lissua pysymään skarpimpana kulmissa, jotta saisi orin oikeasti taipumaan kaarteessa eikä vain töksäyttämään itseään toiseen suuntaan. Ja tietysti tarkkaavaisuutta laukan ja lähestymisien kanssa. Toinen kerta sujuikin paremmin, pysähdykset olivat edelleen turhan tahmeita, mutta kaksi kolmesta lähestymisestä sujui varsin sujuvasti. Kolmas kerta toden sanoo, ja tällä kertaa se pitikin paikkansa. Purkki alkoi kuuntelemaan kuskinsa ohjeita hitusen verran paremmin, juuri sen verran, että suoritus sujui kaikin puolin melko mallikkaasti.
Koska alkuhäsläykseen ja verryttelyyn oli kulunut enemmän aikaa kuin olin suunnitellut, ja viimeinen suoritus oli sujunut hyvin, päästin ratsukon itsenäisen loppuverryttelyn pariin alkaessani kasaamaan esteitä ja puomeja pois hiekalta.
16.05.2014 estevalmennus, valmensi Kiiu
Tänään ratsastajana oli Lissu, ratsuna toimi My Ex Used to Purrrrr - tai lyhyemmin Purkki. Purkki oli alusta asti hieman itsepäinen ja herkkä. Välillä se suuttui ratsastajalleen ja pysähtyi kuin seinään. Välillä se ei meinannut lähteä liikkeelle. Purkki alkoi heti puomien ylityksen jälkeen pomppia ja Lissu komensi oria. Purkki liikkui välillä oikein nätisti ja hyppäsi 40cm korkeiden - pienten ristikoiden yli. Nostin estettä ja lisäsin toisen ristikon. Purkki veti pari kertaa herneet nenäänsä, ennen kuin suostui hyppäämään esteiden ylitse. Purkki osoitti mieltään pari kertaa potkaisemalla seinään. Nostin teille pienen pystyn sekä okserin. Esteet olivat orin mielestä liian pieniä. Hän ilmoitti sen hyppäämällä esteiden ylitse suurella ilmavaralla. Lissu antoi orin päästää vähän energiaansa pois. Nostin esteitä ja tulitte ne. Purkki hyppäsi kivasti esteiden ylitse, kun se ei vetänyt herneitä nenäänsä. Ori laukkasi pari kertaa ehkä liian lähelle, mutta onnistui hyppäämään 100cm korkean okserin tasajalkaa. Nostin esteitä - taas. Tein teille pienen radan. Käskin teidän hypätä sen pari kertaa. Hyppäsitte sen ensin 120cm korkeudella, nostin sen sen jälkeen 125-130cm korkeudelle. Orin mielestä kaikki esteet voi hypätä suurella ilmavaralla. Lissu naurahti pari kertaa orin takia. Käskin teidän hypätä vielä pari kertaa 135cm korkean esteen. Purkki laukkasi rauhallisesti sitä kohti, kiihdytti ja kielsi. Lissu oli onneksi mukana, eikä tippunut. Käskin tulla uudestaan. Purkki hyppäsi ja sen jälkeen aloitte tehdä loppuverryttelyitä.
20.03.2014 estevalmennus, valmensi Dalmiina
Keskityimme alussa löytämään rauhallista, mutta kuitenkin aktiivista ratatempoa. Purkki olisi mielellään painellut jo menemään esteet nähtyään, mutta tätä me emme antaneet sen tehdä. Menimme kahden pystyn linjaa alkuverryttelyiksi. Linjan väliin mahtui kuusi laukka-askelta. Sovimme, että menisitte mieluummin linjan seitsemällä, kuin viidellä. Purkilla oli nimittäin taipumus mennä linja vain viidellä, jolloin hypyistä tuli todella isoja. Kun olimme löytäneet sopivan temmon, aloitimme hyppäämään rataa. Rata alkoi normaalilla pystyllä. Purkki innostui heti ja unohti täysin äskeisen rauhallisuuden. Kehotin ottamaan paljon pidätteitä ja tiivistämään istuntaa, mistä Purkki vähän rauhoittui. Seuraava este tuli liian kaukaa, jonka takia hypystä tuli valtava. Olit ilmeisesti tottunut tällaisiin hyppyihin, koska pysyit yllättävän hyvin satulassa. Ensimmäinen rata meni ok, mutta 80 cm korkuiset esteet taisivat olla Purkin mielestä liian pieniä. Nostin esteitä kunnolla. Aloitimme seuraavaa rataa, purkki selvästi keskittyneemmin. Paikatkin osuivat paljon paremmin, eikä liioitellut hypyissä niin paljoa. Tähän oli hyvä lopettaa.
10.02.2014 päiväkirjamerkintä, kirjoitti ex-omistaja (Lissu T.)
Kun omistajaa laiskottaa niin hevosen selkään nakataan ihQbestis! narri ei ehtinyt edes tajuta, mitä tapahtui, kun olin tuupannut hänet tallin pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteita ratsastusta varten. Ulko-ovella huikkasin hakevani Purkin ja laittavani sen valmiiksi. Olin juuri kiristämässä satulavyötä kun edelleen pöllämystynyt narri harppoi orin karsinan luo. En kuunnellut mahdollisia kitinöitä, vaan lupasin kovaan ääneen pullakahvit, jos narri nyt vain ratsastaisi. Sitä paitsi hänellä oli ratsastuskamppeet ja minulla ei.. En myönnä, että tämä olisi ollut suunniteltu juttu, pois se minusta!
narri ratsastaa Purkilla muutenkin, nainen kun aina välillä kilpailee orilla. Nainen jupisi itsekseen jotain laiskuudestani taluttaessaan Purkin kentälle, ja jupina jatkui vielä selkään noustessa ja jalustimia säädettäessä. Kaksikolla on vähän viha-rakkaussuhde; hyvinä päivinä narri tykkää Purkista tosissaan, ja orin ollessa totaalisen yhteistyöhaluton mulkvisti nainen kiroaa konini alimpaan helvettiin. Kaikkien onneksi Purkilla oli tänään hyvä päivä, hannover malttoi keskittyä ja tehdä töitä, vaikka ohjelmassa oli tylsiä koulukiemuroita. Ravi- ja laukkapuomeilla saattoi olla osuutta orin hyvään tuuleen, Purkki tuntuu kaipaavan tosissaan virikkeitä, että se jaksaa ja viitsii.
narri ratsasti hyvin, kuten aina, vaikka välillä valitti palelevia varpaitaan ja lasikuuttani. Purkki liikkui todella hyvin, etenkin ravissa, kulki pyöreänä liikkuen koko kropallaan ja ottaen takaosaansa alle. Yliastunta oli hyvä, askellajit tahdikkaat ja aktiiviset, meno siistiä ja tasapainoista. narri on tosiaan pullakahvinsa ansainnut, samaten Purkki porkkanansa.
25.01.2014 päiväkirjamerkintä, kirjoitti ex-omistaja (Lissu T.)
Kiitos armaan ratsuni, joka on hajottanut muutaman loimen (pari fleeceä ja toppaloimi, kivajeejee), pääsin tänään ostoksille. AgriMarket sai taas kannatusta ja pankkitilini laihtui, kun hankin uudet loimet revittyjen tilalle sekä pari varakappaletta. Purkilla on nykyään havunoksia ja temppupallo tarhassaan, ja karsinaan olen tehnyt jos jonkin näköistä virikettä, että hevosella olisi muutakin tekemistä kuin loimiensa syöminen. Ilmeisesti ori on keksinyt, että soljet ovat ihan saamarin hauskoja mutustettavia, ja lopputuloksena on ryntäistä riekaleinen, suht korjauskelvoton loimi.
Loimilasku ei kirpaise aivan niin paljon, kun eilen tililleni kilahti rahat parista välityksessä olleesta satulasta (Naranjan ja Purkin yleispenkit, joilla en tee yhtään mitään – ja mistä vetoa, niin toinen satuloista olisi ollut täydellinen seuraavalle hevoselleni!), vaikka kirpaiseehan rahanmeno aina. Unohdin tosin nyyhkimisen sen siliän tien, kun näin AgriMarketin kassalla ollessani aivan ihanan satulahuovan, jonka kipitin hakemaan. Mukaan saattoi tarttua kaikkea muutakin pikkukivaa, mutta ei puhuta siitä.. Pitäisi ehkä siirtyä asioimaan FB:n hevostarvikekirppiksillä, tili kiittäisi. Sitä paitsi se olisi muutenkin fiksumpi veto, jos Purkin loimenjärsimisvimma ei tästä laannu.
03.01.2014 päiväkirjamerkintä, kirjoitti ex-omistaja (Lissu T.)
Purkilla oli tänään vapaapäivä, jonka käytin hyväkseni pesemällä orin satulan ja suitset, puunaamalla suojia ja pesemällä vinon pinon huopia, pinteleitä ja loimia. Teollisuuspesukone on ihana asia. Kuivaushuone on nyt täynnä minun tavaroitani, mutta kyllä ne äkkiä kuivuvat. Hyvällä tuurilla saan kääriä pinteleitä iltatallin aikana, loimet ja huovat tuskin kuivuvat iltaan mennessä.
En tiedä, johtuiko Purkin energia tuoreesta lumesta vai mistä, mutta ori liikutti tänään itse itsensä. Herralla oli hirveä tarharalli päällä aina, kun satuin pistämään nokkani ulos. Purkki ravasi ja laukkasi tarhassaa, teki äkkipysähdyksiä, huuteli toisiin tarhoihin ja pukitteli kuin mikäkin pikkuvarsa. Eihän mokomalle voinut kuin nauraa! Päiväheinäajan lähestyessä Purkki innosti muutkin hevoset riekkumaan (”ruokaaruokaaruokaaRUOKAA!”). Tallialue rauhoittui mukavasti, kun kaikki hevoset, myös leikkisä puoliveriorini, jäivät mussuttamaan päiväheiniään.
Tämä viikko menee – ja on mennyt - suht kevyellä liikutuksella, lähinnä juoksutusta ja kevyttä maastoilua. Ensi viikolla Purkki pääsee taas hiomaan koulu- ja estejuttuja tosissaan tämmöisen lomaviikon jäljiltä. Ori on kuitenkin tuntunut nauttivan tästä päännollauksesta ja kevyestä liikutuksesta, ja niin olen minäkin. Vaikka Purkki miten riekkuu tarhassa, se on liikutettaessa mukavan rauhallinen ja asiallinen (vaikka eihän tämä ole erityisen hankala hevonen muutenkaan, kaikkea muuta, olkoonkin junttura). Pitänee harkita, että pitäisi useamminkin näitä oikeasti kevyitä löysäilyviikkoja. Yleensähän meidän kevyt viikkomme sisältää jonkin näköistä koulutreeniä, mahdollisesti myös puomeja / pikkuesteitä, joten on tämä maastoilu-/juoksutusviikko ollut vaihtelua niin hevoselle kuin ratsastajallekin.
21.12.2013 päiväkirjamerkintä, kirjoitti ex-omistaja (Lissu T.)
Wohoo, kannatti lähteä kisareissulle! Tai ainahan se kannattaa, mutta kyllä voitto lämmittää mieltä aivan eri tavalla kuin nollarata, jolla jäädään nippa nappa sijoituksilta.
Rêve de Haussea taisi olla Purkin mieleen, koska ori toimi siellä kuin ajatus. Kaikki energia, jonka orini yleensä käyttää rynnimiseen, tuli kanavoitua työntekoon. Minä olin tietysti aivan hurmioitunut tästä työmotivaation määrästä ja siitä, että Purkki vastasi apuihini niin tautisen hyvin. Oli viittä vaille, etten jättänyt leikkiä kesken verryttelyjen jälkeen, hevonen vain tuntui niin mahdottoman hyvältä, ettei tehnyt mieli jatkaa. Fiilis oli aivan uskomaton, sellaisen kun saisi useammin!
Totta kai me menimme radalla, kun kerran olimme lähteneet kisaamaan. Purkki toimi kuin ajatus, pienet avut riittivät eikä hannoverini missään vaiheessa rynninyt, painanut kädelle tai vetänyt omaa sirkusnumeroaan. Rata sujui loistavasti, teimme virheettömän suorituksen ja uuden pohja-ajan, jota kukaan ei sitten saanut rikki. Kunniakierroksella hymyilin kuin idiootti, Purkki esitteli komeinta laukkaansa ja narri huuteli meille kentän laidalta jotain "jo oli aikakin pärjätä!" -tyylistä.
Ensimmäinen luokka meni nappiin, eikä toinenkaan huonosti mennyt. Nollarata, mutta hivenen hitaampi aika, joten jäimme sijoituksilta. 9/30 ei kuitenkaan ole huonosti, ja johan me yhden luokan voitimme.
Purkki sai melassivettä ja enemmän huomiota kuin olisi oikeastaan halunnutkaan, mutta kyllä ori siitä pehmeni kun tarpeeksi kauan rapsutteli. Jestas, miten typeriltä hevoset näyttävätkään venyttäessään ylähuultaan!
09.12.2013 päiväkirjamerkintä, kirjoitti ex-omistaja (Lissu T.)
Läksimme Purkin kanssa Susirajaan testaamaan taitojamme helppo A -luokassa. Tuttu paikka, joten normaalistikin lunkina kisaajana Purkki ei jaksanut korvaansa lotkauttaa, mitä nyt toki huuteli tammaväelle. Kiitos tutun ympäristön paiskasin Purkin tarhaan odottamaan aikaa parempaa (=varustamista) ja menin huolehtimaan kisajärjestelyistä. Minunhan rastinani nämä bileet olivat.
Järjestelyiden lisäksi myös minun ja Purkin verryttely meni nappiin. Ori oli totutun reipas, se eteni vähän turhankin pitkällä askeleella eikä meinannut verkka-alueelle mahtua. Askeleen lyhennys ja pidennys, kokoaminen ja kaikki muukin sujuivat leikiten, jahka isoimmat höyryt oli purettu. Purkki on enemmän este- ja kenttäelikko, mutta tekee se silti komeaa jälkeä myös kouluradoilla.
Niin teki tänäänkin; ensimmäisessä luokassamme tulimme toiseksi, toisessa seitsemänneksi! Ei lainkaan huonosti, ja tuomareiltakin tuli aika lailla positiivista palautetta. Laukasta tuli vähän noottia, mutta se nyt oli odotettavissakin, kun Purkilla kuitenkin on ihan täysi estehevosen laukka.
Nappiin mennyt kisapäivä nosti mielialani kattoon, ja lahjoin oripoikaani parilla porkkanalla.
09.11.2013 päiväkirjamerkintä, kirjoitti ex-omistaja (Lissu T.)
Hivenen hetken mielijohteena Susirajan Purri-trakehnerneiti astutettiin niin ikään Susirajalaisella Eksällä, upealla hannoverorilla. Kenttäpainotteisen ja este-/kenttäpainotteisen orin varsasta odotettiin koko ajan ruunikkoa, virtaviivaista urheiluhevosta jolla on kapasiteettia niin kenttä- kuin estepuolelle - ja korkealle! Purri on jo ennestään tehnyt yhden hienon, monipuolisen varsan (ratsuponin), joten meillä oli syytä odottaa tästäkin varsasta melkoista pakkausta. Eksän periyttäjän kyvyistä oli paha sanoa mitään, mutta kun sukua katsoo, niin luulisi varsan saavan isältäänkin kilpahevosen kykyjä.
Tänään Purri varsoi ruunikon orivarsan. Komean, pitkäjalkaisen tuittupään. Ennen kuin kukaan ehti kissaa sanoa minä olin rakastunut, ja ilmoitin ostavani orin itselleni. Minun ei todellakaan pitänyt hankkia uutta hevosta, mutta Purri on yksi suosikeistani ja Eksä tajuttoman upea, ja tajuttoman upealta näytti varsakin.
Hivenen vitsillä heitetty My Ex Used to Purrrrr jäi pikkuorin nimeksi, ja lempinimeksi muodostui Purkki. Purkki. Nämä minun lempinimeni alkavat mennä koko ajan huonompaan suuntaan.
Pikkuori saa kasvaa ja kehittyä rauhassa. Voimakastahtoinen herra on jo nyt, saapa nähdä miten pahasti Purkin kanssa ollaan helisemässä. Kunhan ori tulee tekemään kisatuloksia, niin ei se luonne ole niin justiinsa, etenkin kun satun tykkäämään luonteikkaammista hevosista.
virtuaalihevonen, a sim game horse
kuvien © A-1 Performance Sires & luvat on
kuvien © A-1 Performance Sires & luvat on
