MASQUERADE
ei meriittejä
hannover, tamma
166cm, musta 10v, ikääntyy satunnaisesti s. 30.04.2014 (4v 30.05.2014) |
Masquerade taitaa olla tallin epävirallinen ja kruunaamaton diivailija: tuskin on päivää, milloin tamma osoittaa mieltään milloin mistäkin eikä suostu yhteistyöhön kenenkään kanssa - harjaamisesta, varustamisesta tai ratsastuksesta nyt puhumattakaan. Tämä hevonen jos joku on tamma isolla alkukirjaimella, eikä Hänen Korkeutensa nyt tietenkään suostu kenen tahansa hoidettavaksi tai paijattavaksi. Quelle saa - ja yleensä myös pitää - hieman ärähtää ja murista, sillä tamma on mestari keplottelemaan itsensä ihmisen niskan päälle, eikä toki hevillä haluaisi saavuttamastaan asemasta luopua. Que on kyllä kovapäinen hevonen, mutta vähintäänkin yhtä jämäkkä ja sopivalla tavalla temperamenttinen hoitaja saa tämänkin villipedon lopulta kesytettyä. Tammasta tuskin koskaan saa itselleen leppoisaa paijailu-kaveria, mutta hoitotoimenpiteet sujuvat kyllä viileän asiallisesti ilman draamaa tai kenkkuilua, kun hoitaja osaa näyttää tammalle kaapin todellisen paikan. Eläinlääkäri ja kengittäjä saavat aika ajoin tuta hänen hienostuneen auktoriteettinsä, mutta ehkäpä joku päivä Que ymmärtää ettei luimistelu ja vastahakoisuus ehkä olekaan kaikkein kannattavin ratkaisu.
Taluttaessa tamma liihottaa jo kymmeniä metrejä edellä, ellei hoitajaa ole varoitettu tarpeeksi ajoissa. Quen kanssa saa ihan suosiolla käyttää ketjunarua turvan ympärillä, sillä muutoin se käyttää kaikki pienetkin tilaisuudet kiskaistakseen narun ihmiseltä ja juostakseen paremmille heinä-apajille takakavioiden kengät vilkkuen. Kotioloissa tammalle tutut, jo johtajiksi mielletyt henkilöt saavat sen ulos ja sisälle ilman sen kummempaa häslinkiä, mutta tuntemattomia se jaksaa testata ja retuuttaa ympäri tallipihaa kuin märkää rättiä konsanaan. Tässäkin kohtaa tulee vain muistaa näyttää tälle monsterille kuka oikeasti määrää ja ketä.
Ratsastaa Que on energinen ja välillä jopa liiankin kuuma, joten sitä ei voisi millään kutsua aloittelijoiden hevoseksi. Tamma on hyvin osaava ja tietää temput jos toisetkin, mutta on aivan eri asia saako ratsastaja niitä siitä irti. Quen kanssa perusteellinen verryttely ja avuille hakeminen on kaiken A ja O, sillä ilman kunnollista alkulämmittelyä ja kurinpalautusta ei itse tunnista tule yhtään mitään. Kuten tallissakin, myös ratsastaessa tamma koittaa laistaa tehtävistään ja sen kanssa joutuu lähes jokaisella kerralla keskustelemaan siitä, tarvitseeko tänäänKIN tehdä töitä ja kenen kanssa. Topakka ja hyvällä tasapainolla sekä ratsastustaidoilla varustettu henkilö kyllä saa Quen ruotuun, mutta sekin ottaa alkuun aikansa. Kun tamma vihdoin tajuaa rentoutua ja alistua ihmisen tahtoon, on se ihan mukiinmenevä kouluhevonen. Sillä on laadukkaat ja näyttävät liikkeet, mutta välillä turha hössötys ja kuumuminen saa sen pois ruodusta ja tehtävät saattavat mennä ihan harakoille. Osaa se kuitenkin välillä keskittyäkin, ja täysillä työskennellessään Que on kyllä upea näky. Se kaikki kouluhevosen rentous, elastisuus ja harmonia täytyy vain kaivaa jostakin todella syvältä piilosta, mutta kyllä ne siellä jossakin ovat, uskokaa pois!
Kisapaikoilla diivatar on varsinainen show-nainen, ja huvittavaa kyllä se käyttäytyy joskus kuin orit! Se pörisee häntä tötteröllä, pyörii ja huutelee omiaan kaikelle vastaantulevalle, mikä on usein ennemminkin äärimmäisen huvittavaa kuin haitallista. Lyhyen alkushown jälkeen Que kuitenkin malttaa rauhoittua heinäkasalleen, joten sen saa varustettua sekä puunattua lähtökuntoon varsin vaivattomasti. Tätähän ei kukaan usko sen tallikäyttäytymisen perusteella, mutta ehkäpä tamma haluaa kerrankin näyttää parhaat puolensa ja käyttäytyä asiallisesti. Verryttelyssä Que on oma kuuma itsensä, ja sen kanssa joutuu käyttämään kaikki kotona opitut keinot saadakseen sen kunnolla avuille ja rauhalliseksi. Radalla suoritus taas riippuu täysin kuun ja tähtien asennosta - joskus menee hyvin, joskus vähän huonommin, joten tammaa ei millään voisi kutsua tasaiseksi suorittajaksi. Onnistumisia on kuitenkin koettu toivottavasti enemmän kuin niitä epäonnisia yrityksiä, ainakin muutaman ruusukkeen tämäkin monsteri on onnistunut kotiin kantamaan.
Taluttaessa tamma liihottaa jo kymmeniä metrejä edellä, ellei hoitajaa ole varoitettu tarpeeksi ajoissa. Quen kanssa saa ihan suosiolla käyttää ketjunarua turvan ympärillä, sillä muutoin se käyttää kaikki pienetkin tilaisuudet kiskaistakseen narun ihmiseltä ja juostakseen paremmille heinä-apajille takakavioiden kengät vilkkuen. Kotioloissa tammalle tutut, jo johtajiksi mielletyt henkilöt saavat sen ulos ja sisälle ilman sen kummempaa häslinkiä, mutta tuntemattomia se jaksaa testata ja retuuttaa ympäri tallipihaa kuin märkää rättiä konsanaan. Tässäkin kohtaa tulee vain muistaa näyttää tälle monsterille kuka oikeasti määrää ja ketä.
Ratsastaa Que on energinen ja välillä jopa liiankin kuuma, joten sitä ei voisi millään kutsua aloittelijoiden hevoseksi. Tamma on hyvin osaava ja tietää temput jos toisetkin, mutta on aivan eri asia saako ratsastaja niitä siitä irti. Quen kanssa perusteellinen verryttely ja avuille hakeminen on kaiken A ja O, sillä ilman kunnollista alkulämmittelyä ja kurinpalautusta ei itse tunnista tule yhtään mitään. Kuten tallissakin, myös ratsastaessa tamma koittaa laistaa tehtävistään ja sen kanssa joutuu lähes jokaisella kerralla keskustelemaan siitä, tarvitseeko tänäänKIN tehdä töitä ja kenen kanssa. Topakka ja hyvällä tasapainolla sekä ratsastustaidoilla varustettu henkilö kyllä saa Quen ruotuun, mutta sekin ottaa alkuun aikansa. Kun tamma vihdoin tajuaa rentoutua ja alistua ihmisen tahtoon, on se ihan mukiinmenevä kouluhevonen. Sillä on laadukkaat ja näyttävät liikkeet, mutta välillä turha hössötys ja kuumuminen saa sen pois ruodusta ja tehtävät saattavat mennä ihan harakoille. Osaa se kuitenkin välillä keskittyäkin, ja täysillä työskennellessään Que on kyllä upea näky. Se kaikki kouluhevosen rentous, elastisuus ja harmonia täytyy vain kaivaa jostakin todella syvältä piilosta, mutta kyllä ne siellä jossakin ovat, uskokaa pois!
Kisapaikoilla diivatar on varsinainen show-nainen, ja huvittavaa kyllä se käyttäytyy joskus kuin orit! Se pörisee häntä tötteröllä, pyörii ja huutelee omiaan kaikelle vastaantulevalle, mikä on usein ennemminkin äärimmäisen huvittavaa kuin haitallista. Lyhyen alkushown jälkeen Que kuitenkin malttaa rauhoittua heinäkasalleen, joten sen saa varustettua sekä puunattua lähtökuntoon varsin vaivattomasti. Tätähän ei kukaan usko sen tallikäyttäytymisen perusteella, mutta ehkäpä tamma haluaa kerrankin näyttää parhaat puolensa ja käyttäytyä asiallisesti. Verryttelyssä Que on oma kuuma itsensä, ja sen kanssa joutuu käyttämään kaikki kotona opitut keinot saadakseen sen kunnolla avuille ja rauhalliseksi. Radalla suoritus taas riippuu täysin kuun ja tähtien asennosta - joskus menee hyvin, joskus vähän huonommin, joten tammaa ei millään voisi kutsua tasaiseksi suorittajaksi. Onnistumisia on kuitenkin koettu toivottavasti enemmän kuin niitä epäonnisia yrityksiä, ainakin muutaman ruusukkeen tämäkin monsteri on onnistunut kotiin kantamaan.
SUKUTAULU
i. Multitalent EVM hann, 170cm, m e. Jakarta EVM hann, 165cm, rn |
ii. Mass Effect EVM hann, 171cm, m ie. Cara Mia EVM hann, 167cm, prn ei. Jazzartist EVM hann, 166cm, m ee. Silverstar EVM hann, 168cm, rnkm |
iii. Masterplayer
EVM hann, 171cm, m iie. Good Luck EVM hann, 169cm, rn iei. Casablanca EVM hann, 166cm, prt iee. Dorothea EVM hann, 165cm, rn eii. Justice R EVM hann, 170cm, rn eie. London Jazz EVM hann, 166cm, m eei. Showman EVM hann, 168cm, rnkm eee. Golden Star EVM hann, 167cm, rn |
i. Multitalent teki tasaisen hyvän uran kansainvälisillä GP-radoilla keräten niin lukuisia arvokisasijoituksia kuin olympiahopeaakin. Rakenteeltaan 170-senttinen musta ori oli jalo ja ryhdikäs, rungoltaan sopusuhtainen ja jalat hyväasentoiset ja hyvin kestäneet. Liikkeet olivat pitkät, tahdikkaat ja elastiset, etenkin lisätyt askellajit olivat näyttävät ja piruetit toivat tuomareilta kehuja kerta toisensa jälkeen. Nöyrä, karismaattinen ja itsetietoinen ori oli helppo käsiteltävä kaikissa tilanteissa se omasi hyvät hermot sekä hyvän paineensietokyvyn. Jälkeläisilleen Multitalent periytti liikettä ja kapasiteettia, rakennetta ja luonnetta varsat saivat yleensä enempi emiltään. Ori vaikutti pääasiassa hannoveriin ja oldenburgiin, vaikka hyviä poikia löytyy myös kwpn-kantakirjasta.
ii. Musta 171-senttinen Mass Effect oli keski-euroopan GP-kisojen vakionimi kymmenen parhaan joukossa. Vaikka orilla olikin suorat, tahdikkaat ja kevyet liikkeet, olisivat ne saaneet olla hieman matkaavoittavammat. Orilla oli kuitenkin erittäin pätevä ja paljon paikkaava ratsastaja, hatunnosto hänelle. Rungoltaan ori oli vankka ja sopusuhtainen, kaula oli pitkä ja kaareva, säkä lyhyt ja lapa loiva. Takaosa oli hyvä ja jalat hyväasentoiset, vaikkakin lyhytsääriset. Nöyrä, ihmistä kunnioittava ja hyvällä työmoraalilla varustettu ori oli toimiva niin ratsuna kuin käsiteltäessä. Heikohkon spermanlaadun vuoksi Mass Effect jätti vain vähän jälkeläisiä, mutta määrä korvaa laadun; ori on jättänyt pari olympiaratsuja, monta GP-nimeä sekä joukon erittäin hyviä siitostammoja. ie. Cara Mia siitostammana koko ikänsä, vaikka liikettä ja kapasiteettia olisi ollut ainakin Prix St. Georgesiin. Yhteistyöhaluinen, työteliäs ja reaktiivinen ratsu, eloisuutensa vuoksi ei ihan pikkulasten hoidokki, vaikka kiltti olikin. 167-senttinen punaruunikko omisti kaarevan kaulan, pitkän sään, loivan lavan. Erityisesti tamman pää oli erittäin kaunis. Rungoltaan pyöreä mutta lyhyehkö, pitkät hyväasentoiset jalat, hyvä takaosa. Liikkeet olivat erittäin laadukkaat, lennokkaat, matkaavoittavat ja kevyet. Tamma teki elämänsä aikana 15 varsaa, jotka kaikki ovat korrektirakenteisia, hyvin liikkuvia hevosia. Jälkeläisistä kolme kilpailee GP-tasolla, mutta joukossa on myös useita alempien tason kilparatsuja, pari harrastehevosta sekä hyviä siitostammoja. |
e. 165-senttinen, ruunikko Jakarta oli suurilinjainen, ryhdikäs ja jalo tamma. Sen kaula oli hyvämuotoinen sekä runko sopusuhtainen hyvällä säällä, pitkällä, loivalla lavalla sekä hyväasentoisilla jaloilla varustettuna. Tamma tuntuikin yleisestiottaen perineen vanhemmiltaan vain hyviä puolia rakenteen, kapasiteetin ja liikkumisen saralla vailla moitteen sanaa. Valitettavasti luonteessa oli kuitenkin sanomista; Jakarta oli niin hyvässä kuin pahassakin herkkä, energinen ja reaktiivinen tamma, jolla oli taipumusta kuumua herkästi ja muutenkin loukkaantua hieman jokaisesta asiasta aloittaen milloin minkäkinlaisen pelleilyn. Yhteisen sävelen löytyminen uuden ratsastajan kanssa vei yleensä kauan. Tamma oli kuitenkin karismaattinen esiintyjä, jolla oli ihailtavan lennokkaat, tahdikkaat ja matkaavoittavat liikkeet. Jakarta kisasi aina Int I -tasolle saakka, kunnes kuin loukkaantuminen katkaisi uran ja aikaisti siitoshommia. Tamma sai yhteensä kuusi varsaa, kaikki Int-GP -koulutähtiä ja/tai hyviä jalostushevosia, joilla vähintään kelvollinen rakenne, hyvät liikkeet ja usein emää peilaava luonne.
ei. Jazzartist (166m, musta) oli karismaattinen, kaikin puolin järkevä mutta omanarvontuntoinen hevonen joka toimi kunnolla kun kohdeltiin reilusti. Hyvin herkkä, välillä turhankin reaktiivinen ratsu, jonka kanssa piti tehdä pitkään töitä ennen kuin yhteistyö pelitti. Rungoltaan sopusuhtainen, kaula hyvänmuotoinen. Hyvä säkä, loiva lapa, jalat hyväasentoiset aavistuksen supistuneita etusääriä lukuunottamatta. Jazzartist oli erittäin näyttävä hevonen, jonka irtonaiset, tahdikkaat ja matkaavoittavat liikkeet keräsivät pisteet kotiin aina GP-tasolla saakka. Ori sai aikoinaan myös olympiapaikan, mutta loukkaantuminen esti osallistumisen. jättänyt valtavan määrän hyviä jälkeläisiä useisiin kantakirjoihin; hyvin liikkuvia, hyvärakenteisia hevosia, joskin aika omanarvontuntoisia ja reaktiivisia. Hyviä kilpa- ja siitoshevosia, huonoja harrastekavereita. ee. Silverstar kisasi nuorten luokissa ja vanhemmalla iällä Prix St. Georgesiin asti ennen siirtymistään siitoskäyttöön. 168-senttinen kimo oli erittäin hyvätyyppinen, kaunis hevonen, jossa kuitenkin oli pikkuvikansa; kaunismuotoinen, kaareva kaula, sopusuhtainen runko ja pitkä pystyhkö lapa, hieman kiverät kintereet mutta muuten hyväasentoiset jalat. Käynnissä liikkeet olivat ahtaat takaa, ravissa ja laukassa puolestaan väljät. Korkeat, tahdikkaat ja tasapainoiset liikkeet. Luonteeltaan Silverstar oli hieman kipakka sekä ajoittain turhankin tammamainen ja hienohelmainen hevonen, jota piti kohdella silkkihansikkain. Turhan roisista käsittelystä tamma veti herneen nokkaan, alkoi pelleillä niin käsitellessä kuin ratsastettaessakin. Tamma jätti jälkeensä kuusi varsaa, suurin osa peri emänsä luonteen, kapasiteetti vaihteli. |
JÄLKELÄISET
04.03.2016 hann-o. Brokeback Kriegspiel (i. Kleiner Krieger) om. VRL-10480
14.06.2015 hann-t. Brokeback Winedrop (i. Blackbourne Widowmaker) om. VRL-11325
14.06.2015 hann-t. Brokeback Winedrop (i. Blackbourne Widowmaker) om. VRL-11325
KILPAILUKALENTERI
18.04.2015 NJ Kvick, muut puoliveritammat 08/12 (tuom. Welby)
16.04.2016 VSN Royal Gear,hannovertammat 12/12 34p. (tuom. dookie)
16.04.2016 VSN Royal Gear,hannovertammat 12/12 34p. (tuom. dookie)
19.01.2016 KRJ Viisikko int I 01/33
17.01.2016 KRJ Vihkilä int I 05/40 15.01.2016 KRJ Vihkilä int I 06/40 15.01.2016 KRJ Viisikko int I 05/33 13.01.2016 KRJ Viisikko int I 03/33 12.01.2016 KRJ Coffin int II 01/08 31.12.2015 KRJ Cup int II 13/172 31.12.2015 KRJ Korpilampi int I 01/17 30.12.2015 KRJ Korpilampi int I 03/17 22.11.2015 KRJ Hukkapuro int I 03/27 21.11.2015 KRJ Hukkapuro int I 04/27 20.11.2015 KRJ Vihkilä int II 04/30 17.11.2015 KRJ Hukkapuro int I 02/27 |
15.11.2015 KRJ Hukkapuro int I 01/27
12.11.2015 KRJ Petäjävaara va A 01/24 10.11.2015 KRJ Petäjävaara va A 03/24 31.10.2015 KRJ Cup int II 04/179 24.10.2015 KRJ Brokeback int II 06/38 23.10.2015 KRJ Brokeback int II 05/38 22.10.2015 KRJ Brokeback int II 06/38 10.10.2015 KRJ Vihkilä int II 02/30 10.10.2015 KRJ KK Reiter int I 03/30 08.10.2015 KRJ KK Reiter int I 05/30 04.10.2015 KRJ KK Reiter int I 02/30 01.10.2015 KRJ KK Reiter int I 04/30 30.09.2015 KRJ Whispering Heaven int I 03/23 |
28.09.2015 KRJ Whispering Heaven int I 04/23
25.09.2015 KRJ Mörkövaara int I 03/10 24.09.2015 KRJ Mörkövaara int I 01/10 24.09.2015 KRJ KK Reiter int I 04/30 22.09.2015 KRJ KK Reiter int I 05/30 22.09.2015 KRJ Mörkövaara int I 03/10 19.09.2015 KRJ Bellgrove int I 01/04 09.09.2015 KRJ Mörkövaara int I 02/21 07.09.2015 KRJ Mörkövaara int I 03/21 02.02.2015 KRJ Wyrda int I 02/40 21.12.2014 KRJ Hukkapuro int II 03/21 03.12.2014 KRJ Whispering Heaven int I 01/22 01.12.2014 KRJ Brigadier Stud int I 02/27 28.11.2014 KRJ Brigadier Stud int I 02/27 |
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
30.06.2016 kouluvalmennus, valmensi Meiju K.
Tulin valmentamaan Brokebackiin päivänä, jona taivas oli päättänyt, että kaikki mahdollinen vesi heitetään juuri silloin niskaan. Suuntasin sateenvarjon kanssa maneesiin – en laskenut kuinka moni hevonen sai sydänkohtauksen – ja siellä minua odottelikin jo lämmittelemässä Mori ja potilas, eli koulutamma Que. Tamma vaikutti olevan erittäin pirteällä päällä, eli toisin sanoen orilla oli meneillään sellainen tahtojentaistelu siitä, että mennäänkö hitaasti ja kuunnellaan, vai juostaanko ympäri kenttää pää katossa. Ohjeistin Moria tekemään vielä enemmän taivutuksia, asetuksia, sekä yliasetuksia, sekä välttämään suoria linjoja. Kaiken tämän taivuttelun keskellä alkoi tamma vihdoin antaa myöden niskastaan ja rentoutua ratsastajansa alla. Harmoniaa ei toki vielä voinut mainita samassa lauseessa tamman nimen kanssa, mutta ehkäpä siihenkin päästäisiin.
Keskityimmekin aivan tylsiin, helppoihin harjoituksiin. Joissa tosin Que alkoi heti pistää vähän hanttiin, selkeästi pahempi päivä tammalla tänään. Teimme pienehköä kahdeksikkoa, jossa oli vielä voltit kahdeksikon molempien päiden ulkopuolella. Ohjeistin Morin heti alkuun olemaan erittäin jämäkkä, vaatien tammalta suoruutta, taipumista ja sitä kuulolla olemista. Pienemmillä ympyröillä tammalta vaadittiin askeleen kokoamista, kun taas suuremmilla kaarilla tamman tuli lisätä askelpituutta, pysyen kuitenkin koko ajan rentona. Pian Mori alkoi päästä samalle ajatustasolle tamman kanssa ja kaksikon yhteistyö alkoi toimia. Lisäsimme tehtävään vielä laukkaa, niin että laukannostot olivat nopeita ja raviin siirtymiset yhtä lailla säpäköitä.
Tamma meinasi hieman lähteä lapasesta ensimmäisten nostojen aikana ja ratsukko joutuikin tekemään muutaman keskiympyrän, ihan vain, että tamma sai itsensä takaisin kokoon. Hetken aikaa tätä harjoitusta tahkottiin ja yhteen erittäin nappisuoritukseen päätimme lopettaa. Ei siis mitään kummempia kiemuroita tehty, mutta jumppaaminen teki selkeästi tammalle hyvää, sillä tämä näytti loppuverryttelyssä melkeinpä lupsakalta!
27.06.2016 päiväkirjamerkintä, kirjoitti rukkanen
Katselin kuinka tumma tamma liiteli ympäri tarhaa kaunista ravia. Que näytti siltä, että se olisi voinut olla suoraan minkä tahansa hevoslehden kannesta. Se mitä olin tämän kuvankauniin tamman luonteesta kuullut oli kuitenkin hieman pelottavaa. Onnekseni Agnes oli lupautunut kaveriksi, jotta en joutuisi tutustumaan haastavaan hevoseen ihan yksin. Odottelin tarhan laidalla jonkin aikaa seuraten kuinka Que veti yhden hevosen showtaan hyvin energisesti pitkin ja poikin. Agneksen hiipiessä selkäni taakse Que seisahtui katselemaan suuntaani korvat pystyssä ja sieraimet suurina. Säpsähdin yllättävään tervehdykseen ja olin vähällä motata Agnesta nenään. Naurahtaen otin vastaan Quen riimunnarun ja lähdin hakemaan tammaa tarhasta. Diivailijan maineen omaava neitokainen antautui helposti mukaani, mutta näytti heti kävelemään lähtiessä haluavansa mennä juuri omaa tahtiaan. Kietaisin ohjeiden mukaisesti ketjunarun turvan ympäri tamman vetäessä samalla korvat niskaa myöten luimuun. Se kulki luimien mukanani talliin, minun tahtiani, mutta hyvin vastahakoisesti.
Agnes auttoi Quen hoitamisessa ja olimme pian valmiita lähtemään ulos. Pihassa pungin itseni suuren ratsuni satulaan tuntien itseni taas kerran minimaalisen pieneksi. Agnes tuli oman ratsunsa kanssa pian seuraksemme ja lähdimme kiertämään pientä lenkkiä maastoon. Que tuntui allani jättimäiseltä, mutta samalla hurjan kapealta. Suomiputteen verrattuna se olikin jotain aivan muuta. Hetken aikaa totuteltuani sen tuntumaan alkoi kotoisa olo kuitenkin löytyä. Tamma kuunteli jokaista liikettäni tarkkaavaisesti seuraten samalla lenkkikaveria topakkana. Que oli innokkaana menossa eteenpäin eikä sitä tarvinnut hoputtaa kertaakaan. Nostimme hetken kuluttua ravin, tamman elastiset liikkeet olivat helpot istua ja keskityin olemaan mahdollisimman eleetön, jotta se saisi liikkua omaan tahtiin. Agnes kysyi, että uskallanko laukata pienen pätkän vai haluanko vain mennä ravilla. Tottakai halusin kokeilla laukkaa! Alla oli mitä upein ratsu ja edessä pitkä, leveä ja turvallisen oloinen laukkabaana. Kyllä diivatamma pysähtyisi viimeistään kotiovella, jos en sitä saisi hillittyä.
Molemmat hevoset ampaisivat laukkaan kuin tykin suusta. Quen liikkeet tuntuivat tasaisilta, matkaa voittavilta ja mahtavilta. Tamma pärskähti innostuessaan ja lisäsi vauhtia päästäkseen edellä juoksevan hevosen kannoille. Agnes näytti pian hidastamisen merkkiä ja vastoin kaikkia odotuksiani Que kuunteli jo pienenkin pidätteen ja laukkasimme vielä hetken aikaa rennon hallitusti eteenpäin. Tasainen maasto, hyvä seura ja mainio ratsu tuntuivat kaikki oikealta lottovoitolta vaikka tämä olikin vain väliaikaista. Taputin mustan tamman kaulaa antaen sille loppukäyntien aikana enemmän ohjaa. Tallipihaan palattuamme annoin Quelle vielä porkkanaa ja hoidin sen itsenäisesti takaisin tarhaan.
31.05.2016 kouluvalmennus, valmensi Jannica
Que oli tänään vähintään yhtä energinen kuin viime kerralla tavatessamme muutama päivä sitten. Turhaa energiaa tuntui pursuavan joka suuntaan ylitse ja alkuverryttelystä alkaen mori-mori sai keskustella tamman kanssa siitä miten tässä oikein ratsastettiin (ja mihin suuntaan). Ravisiirtymisillä saimme suurimman osan energiasta kanavoitua johonkin järkevään ja muistuttaessani moria rauhallisesta kevennyksestä ja tasaisesta kädestä alkoi tammakin rauhoittumaan. Se myös taipui paremmin ja muotoakin alkoi löytymään. Varsinaisen työskentelyn aloitimme kuitenkin siitä, mihin jäimme viime kerralla, nimittäin laukkaväistöjen hiomisella, joka löytyi myös morin toivelistalta. Napakoiden laukannostojen jälkeen tamma alkoi myötäämään niskasta ja saimme tempon kohdilleen. Pysähdyksestä ja peruutuksesta laukat nousivat myös hyvin, joten hoidimme samalla laukanvaihdot kuntoon kahdeksikkoharjoituksilla. Väistöihin päästyämme molemmat alkoivat olla jo niin väsyneitä, että otimme muutamat väistöt molempiin suuntiin laukassa ja sitten oli aika pitää pieni välibreikki.
Kävelyn jälkeen palasimme laukkatehtäviin ja tarkemmin sanoen vaihtoihin. Vasen kierros oli tammalle vaikeampi, mutta siitäkin ratsukko selvisi hyvin. Vähitellen molempiin suuntiin vaihdot alkoivat olemaan väistöineen hyvät ja tasaisen varmat, joten kotitehtäväksi jäi harjoitella niitä ja erityisesti huomioida pohkeen sijainti väistössä, koska se tuntui lipsuvan helposti liiankin taakse morilla. Loppuverryttelyyn ratsukko sai tulla pääty-ympyrälle, jossa otimme myötälaukkaa ensin ja sen jälkeen uralla vastalaukkaa, jonka jälkeen taas pääty-ympyrä toiseen päähän kenttää. Lopuksi otimme uralla vielä muistutukseksi sarjavaihtoja, jotka sujuivat hienosti kolmen askeleen välillä. Teknisesti tehtävä oli todella haastava lähinnä ratsastajalle, koska piti muistaa ratsastaa ympyrän jälkeen ensin vastalaukkaa ja sitten aloittaa vaihdot. Harjoitus vaati myös hevoselta hyvää rytmiä ja tasapainoa ja molemmat tuntuivat olevan tammalla tänään kohdillaan! Tosin huomasin jonkun verran ongelmaa morin istunnan suhteen, josta tamma huomautti jopa pukittamalla muutaman kerran vaihdon yhteydessä. Toiseen suuntaan harjoitus meni huomattavasti paremmin, mutta ihan tyytyväinen en ollut vieläkään ja ratsukko sai kotiläksyksi harjoitella seuraavaa kertaa varten tätä nimenomaista tehtävää. Minulla oli jo tulipalokiire seuraavaan paikkaan, joten mori sai tänään tehdä itsenäiset loppuverkat ravissa ja kävellä maastossa pienen lenkin rentoutukseksi.
29.05.2016 kouluvalmennus, valmensi Jannica
Oli todella lämmin päivä saapuessani valmentamaan Mori-Moria ja Masqueradea. Olimme yksissä tuumin sopineet sen vuoksi hieman kevyemmästä valmennuksesta ja päätin tänään tehdä noin vaativa B-A tasoisia asioita. Maneesista kantautui jo kauas erikoista meteliä, mutta lähemmäksi päästyäni totesin Morin siellä vain komentavan joka suuntaan pomppivaa tammaa. Hetken käveltyään aloitimme valmennuksen verryttelemällä. Tamma haroi ohjastuntumaa vasten koko ajan, mutta kun muistutin Moria pohkeen kiinni pitämisestä muuttui ääni kellossa heti ja tamma alkoi hakeutumaan ohjan ja pohkeen väliin. Askel oli aavistuksen jännittynyt, mutta ilmeisesti alun tsembalot olivat vaikuttaneet sen keskittymiskykyyn, joten päätin antaa asian olla toistaiseksi.
Aloitimme suurella ympyrällä ja taivutuksilla. Que tarjosi luonnostaan hyvin taipunutta muotoa, eikä Morin tarvinnut muuta kuin ottaa vastaan ja hieman koota. Askelkin alkoi vetristymään, joten pääsimme aloittamaan kunnon työskentelyn. Aloitimme mukavalla tempotehtävällä, jossa tehtiin voltteja pienessä taivutuksessa ja tamma jaksoi keskittyä oikein hienosti. Lisääminenkään ei tuottanut ongelmia, vaan ratsukko esitti oikeaoppiset ravilisäykset lävistäjällä molempiin suuntiin. Välillä kuitenkin kokoamistehtävissä tamma yritti paeta muotoa, mutta asettui pian, kun muistutin ulkoavuista, etenkin pohkeesta. Myös ohjastuntumaa sai ajoittain korjata, mutta pian nainen huomasi itsekin tamman liikkeestä, koska sitä piti katsoa. Rauhallisten verryttelyjen jälkeen teimme väistöjä ravissa. Tamma selkeästi nautti tästä tehtävästä, mutta muutaman kerran jälkeen se alkoi ennakoimaan väistöjä, niin vaihdoimme suuntaa ja teimme myös muuta välissä, että harjoituksesta olisi ollut jotakin hyötyä myös Morille.
Seuraavaksi oli aika siirtyä avo- ja sulkutaivutuksiin, jotka sujuivat heittämällä sekä käynnissä että ravissa, niin kuin tietysti kuuluikin tämän tasoisen ratsun kanssa. Laukassa tehtävä oli alkuun hieman haastava, eikä tamma olisi halunnut pysyä oikein vaaditulla uralla ja jalatkin tuppasivat menemään solmuun. Sen jälkeen otettiin muutamia laukkaympyröitä ja haettiin muotoa väistöä varten. Siitä oli helppo jatkaa pohkeenväistöt keskihalkaisijalla laukassa, ne sujuivat ensiluokkaisesti, joten tätä oli selvästi harjoiteltu! Tamman suoritus oli tasapainoista ja Mori istui selässä, kuin Napoleon konsanaan!
Näiden tehtävien jälkeen oli aika huilata hetkinen ja ratsukko sai kävellä pitkällä ohjalla jonkun aikaa. Sitten oli aika ottaa loppuverryttelyksi takaosaa vahvistavia tehtäviä, jotka olivat olleet Morin toivelistalla. Ensiksi otimme käynnissä ja ravissa askeleen pidennystä ja sitten treenasimme peruutuksia, takaosankäännöksiä ja pysähdyksiä. Tamma pysyi hyvin rytmissä, vaikka tehtäviä vaihdettiin tiuhaan ja Mori huomasi, että se kuunteli ihan eri tavalla, kun tehtävissä säilyi mielenkiinto. Loppua kohden tamma vaati hieman herättelyä siirtymisiin, mutta perustyöskentely näytti ratsukolla oikein hyvältä. Sitten rupesimme nostamaan peruutuksesta suoraan laukan, joka aktivoi kyllä takaosaa todella hyvin ja pääsimme samantien kokoaviin apuihin, jotka Morilla olivatkin tietysti jo hyvin hallussa. Aina kuitenkin jotain opittavaa on lisää ja nainen tuntui olevan tyytyväinen huomautuksiin ja korjauksiin istunnassa ja ulkoapujen käytössä.
Lopputunnista annoin luvan vielä venyttää vähän selkää ja kaulaa reippaammalla laukalla ja tamma tietenkin otti hommasta kaiken irti pukittamalla niin komeasti, että varomaton kuski oli tupsahtaa kaulalle. Onneksi Mori sai tilanteen nopeasti kontrolliin ja laukan rytmikkääksi, vaikka vauhtia saikin olla. Tamman ollessa sopivan kuuliainen Mori sai ottaa lävistäjällä muutamia laukanvaihtoja virkistykseksi, koska Que kuulemma piti niistä. Muoto pysyi vaihdoissa hyvin, samoin rytmitys. Tähän olikin hienoa lopetella, molemmille jäi tunnista varmasti hyvä maku suuhun. Loppuraveissa mentiin vähän pidemmällä ohjalla ja taivuttelulla sekä suoralla uralla että ympyröillä. Sitten vielä muutamia väistöjä ravissa. Huolellisten loppukäyntien jälkeen jäimme keskustelemaan tunnin kulusta ja kotitehtävistä seuraavaa kertaa varten Morin suihkuttaessa hikisen hevosen samalla.
Tulin valmentamaan Brokebackiin päivänä, jona taivas oli päättänyt, että kaikki mahdollinen vesi heitetään juuri silloin niskaan. Suuntasin sateenvarjon kanssa maneesiin – en laskenut kuinka moni hevonen sai sydänkohtauksen – ja siellä minua odottelikin jo lämmittelemässä Mori ja potilas, eli koulutamma Que. Tamma vaikutti olevan erittäin pirteällä päällä, eli toisin sanoen orilla oli meneillään sellainen tahtojentaistelu siitä, että mennäänkö hitaasti ja kuunnellaan, vai juostaanko ympäri kenttää pää katossa. Ohjeistin Moria tekemään vielä enemmän taivutuksia, asetuksia, sekä yliasetuksia, sekä välttämään suoria linjoja. Kaiken tämän taivuttelun keskellä alkoi tamma vihdoin antaa myöden niskastaan ja rentoutua ratsastajansa alla. Harmoniaa ei toki vielä voinut mainita samassa lauseessa tamman nimen kanssa, mutta ehkäpä siihenkin päästäisiin.
Keskityimmekin aivan tylsiin, helppoihin harjoituksiin. Joissa tosin Que alkoi heti pistää vähän hanttiin, selkeästi pahempi päivä tammalla tänään. Teimme pienehköä kahdeksikkoa, jossa oli vielä voltit kahdeksikon molempien päiden ulkopuolella. Ohjeistin Morin heti alkuun olemaan erittäin jämäkkä, vaatien tammalta suoruutta, taipumista ja sitä kuulolla olemista. Pienemmillä ympyröillä tammalta vaadittiin askeleen kokoamista, kun taas suuremmilla kaarilla tamman tuli lisätä askelpituutta, pysyen kuitenkin koko ajan rentona. Pian Mori alkoi päästä samalle ajatustasolle tamman kanssa ja kaksikon yhteistyö alkoi toimia. Lisäsimme tehtävään vielä laukkaa, niin että laukannostot olivat nopeita ja raviin siirtymiset yhtä lailla säpäköitä.
Tamma meinasi hieman lähteä lapasesta ensimmäisten nostojen aikana ja ratsukko joutuikin tekemään muutaman keskiympyrän, ihan vain, että tamma sai itsensä takaisin kokoon. Hetken aikaa tätä harjoitusta tahkottiin ja yhteen erittäin nappisuoritukseen päätimme lopettaa. Ei siis mitään kummempia kiemuroita tehty, mutta jumppaaminen teki selkeästi tammalle hyvää, sillä tämä näytti loppuverryttelyssä melkeinpä lupsakalta!
27.06.2016 päiväkirjamerkintä, kirjoitti rukkanen
Katselin kuinka tumma tamma liiteli ympäri tarhaa kaunista ravia. Que näytti siltä, että se olisi voinut olla suoraan minkä tahansa hevoslehden kannesta. Se mitä olin tämän kuvankauniin tamman luonteesta kuullut oli kuitenkin hieman pelottavaa. Onnekseni Agnes oli lupautunut kaveriksi, jotta en joutuisi tutustumaan haastavaan hevoseen ihan yksin. Odottelin tarhan laidalla jonkin aikaa seuraten kuinka Que veti yhden hevosen showtaan hyvin energisesti pitkin ja poikin. Agneksen hiipiessä selkäni taakse Que seisahtui katselemaan suuntaani korvat pystyssä ja sieraimet suurina. Säpsähdin yllättävään tervehdykseen ja olin vähällä motata Agnesta nenään. Naurahtaen otin vastaan Quen riimunnarun ja lähdin hakemaan tammaa tarhasta. Diivailijan maineen omaava neitokainen antautui helposti mukaani, mutta näytti heti kävelemään lähtiessä haluavansa mennä juuri omaa tahtiaan. Kietaisin ohjeiden mukaisesti ketjunarun turvan ympäri tamman vetäessä samalla korvat niskaa myöten luimuun. Se kulki luimien mukanani talliin, minun tahtiani, mutta hyvin vastahakoisesti.
Agnes auttoi Quen hoitamisessa ja olimme pian valmiita lähtemään ulos. Pihassa pungin itseni suuren ratsuni satulaan tuntien itseni taas kerran minimaalisen pieneksi. Agnes tuli oman ratsunsa kanssa pian seuraksemme ja lähdimme kiertämään pientä lenkkiä maastoon. Que tuntui allani jättimäiseltä, mutta samalla hurjan kapealta. Suomiputteen verrattuna se olikin jotain aivan muuta. Hetken aikaa totuteltuani sen tuntumaan alkoi kotoisa olo kuitenkin löytyä. Tamma kuunteli jokaista liikettäni tarkkaavaisesti seuraten samalla lenkkikaveria topakkana. Que oli innokkaana menossa eteenpäin eikä sitä tarvinnut hoputtaa kertaakaan. Nostimme hetken kuluttua ravin, tamman elastiset liikkeet olivat helpot istua ja keskityin olemaan mahdollisimman eleetön, jotta se saisi liikkua omaan tahtiin. Agnes kysyi, että uskallanko laukata pienen pätkän vai haluanko vain mennä ravilla. Tottakai halusin kokeilla laukkaa! Alla oli mitä upein ratsu ja edessä pitkä, leveä ja turvallisen oloinen laukkabaana. Kyllä diivatamma pysähtyisi viimeistään kotiovella, jos en sitä saisi hillittyä.
Molemmat hevoset ampaisivat laukkaan kuin tykin suusta. Quen liikkeet tuntuivat tasaisilta, matkaa voittavilta ja mahtavilta. Tamma pärskähti innostuessaan ja lisäsi vauhtia päästäkseen edellä juoksevan hevosen kannoille. Agnes näytti pian hidastamisen merkkiä ja vastoin kaikkia odotuksiani Que kuunteli jo pienenkin pidätteen ja laukkasimme vielä hetken aikaa rennon hallitusti eteenpäin. Tasainen maasto, hyvä seura ja mainio ratsu tuntuivat kaikki oikealta lottovoitolta vaikka tämä olikin vain väliaikaista. Taputin mustan tamman kaulaa antaen sille loppukäyntien aikana enemmän ohjaa. Tallipihaan palattuamme annoin Quelle vielä porkkanaa ja hoidin sen itsenäisesti takaisin tarhaan.
31.05.2016 kouluvalmennus, valmensi Jannica
Que oli tänään vähintään yhtä energinen kuin viime kerralla tavatessamme muutama päivä sitten. Turhaa energiaa tuntui pursuavan joka suuntaan ylitse ja alkuverryttelystä alkaen mori-mori sai keskustella tamman kanssa siitä miten tässä oikein ratsastettiin (ja mihin suuntaan). Ravisiirtymisillä saimme suurimman osan energiasta kanavoitua johonkin järkevään ja muistuttaessani moria rauhallisesta kevennyksestä ja tasaisesta kädestä alkoi tammakin rauhoittumaan. Se myös taipui paremmin ja muotoakin alkoi löytymään. Varsinaisen työskentelyn aloitimme kuitenkin siitä, mihin jäimme viime kerralla, nimittäin laukkaväistöjen hiomisella, joka löytyi myös morin toivelistalta. Napakoiden laukannostojen jälkeen tamma alkoi myötäämään niskasta ja saimme tempon kohdilleen. Pysähdyksestä ja peruutuksesta laukat nousivat myös hyvin, joten hoidimme samalla laukanvaihdot kuntoon kahdeksikkoharjoituksilla. Väistöihin päästyämme molemmat alkoivat olla jo niin väsyneitä, että otimme muutamat väistöt molempiin suuntiin laukassa ja sitten oli aika pitää pieni välibreikki.
Kävelyn jälkeen palasimme laukkatehtäviin ja tarkemmin sanoen vaihtoihin. Vasen kierros oli tammalle vaikeampi, mutta siitäkin ratsukko selvisi hyvin. Vähitellen molempiin suuntiin vaihdot alkoivat olemaan väistöineen hyvät ja tasaisen varmat, joten kotitehtäväksi jäi harjoitella niitä ja erityisesti huomioida pohkeen sijainti väistössä, koska se tuntui lipsuvan helposti liiankin taakse morilla. Loppuverryttelyyn ratsukko sai tulla pääty-ympyrälle, jossa otimme myötälaukkaa ensin ja sen jälkeen uralla vastalaukkaa, jonka jälkeen taas pääty-ympyrä toiseen päähän kenttää. Lopuksi otimme uralla vielä muistutukseksi sarjavaihtoja, jotka sujuivat hienosti kolmen askeleen välillä. Teknisesti tehtävä oli todella haastava lähinnä ratsastajalle, koska piti muistaa ratsastaa ympyrän jälkeen ensin vastalaukkaa ja sitten aloittaa vaihdot. Harjoitus vaati myös hevoselta hyvää rytmiä ja tasapainoa ja molemmat tuntuivat olevan tammalla tänään kohdillaan! Tosin huomasin jonkun verran ongelmaa morin istunnan suhteen, josta tamma huomautti jopa pukittamalla muutaman kerran vaihdon yhteydessä. Toiseen suuntaan harjoitus meni huomattavasti paremmin, mutta ihan tyytyväinen en ollut vieläkään ja ratsukko sai kotiläksyksi harjoitella seuraavaa kertaa varten tätä nimenomaista tehtävää. Minulla oli jo tulipalokiire seuraavaan paikkaan, joten mori sai tänään tehdä itsenäiset loppuverkat ravissa ja kävellä maastossa pienen lenkin rentoutukseksi.
29.05.2016 kouluvalmennus, valmensi Jannica
Oli todella lämmin päivä saapuessani valmentamaan Mori-Moria ja Masqueradea. Olimme yksissä tuumin sopineet sen vuoksi hieman kevyemmästä valmennuksesta ja päätin tänään tehdä noin vaativa B-A tasoisia asioita. Maneesista kantautui jo kauas erikoista meteliä, mutta lähemmäksi päästyäni totesin Morin siellä vain komentavan joka suuntaan pomppivaa tammaa. Hetken käveltyään aloitimme valmennuksen verryttelemällä. Tamma haroi ohjastuntumaa vasten koko ajan, mutta kun muistutin Moria pohkeen kiinni pitämisestä muuttui ääni kellossa heti ja tamma alkoi hakeutumaan ohjan ja pohkeen väliin. Askel oli aavistuksen jännittynyt, mutta ilmeisesti alun tsembalot olivat vaikuttaneet sen keskittymiskykyyn, joten päätin antaa asian olla toistaiseksi.
Aloitimme suurella ympyrällä ja taivutuksilla. Que tarjosi luonnostaan hyvin taipunutta muotoa, eikä Morin tarvinnut muuta kuin ottaa vastaan ja hieman koota. Askelkin alkoi vetristymään, joten pääsimme aloittamaan kunnon työskentelyn. Aloitimme mukavalla tempotehtävällä, jossa tehtiin voltteja pienessä taivutuksessa ja tamma jaksoi keskittyä oikein hienosti. Lisääminenkään ei tuottanut ongelmia, vaan ratsukko esitti oikeaoppiset ravilisäykset lävistäjällä molempiin suuntiin. Välillä kuitenkin kokoamistehtävissä tamma yritti paeta muotoa, mutta asettui pian, kun muistutin ulkoavuista, etenkin pohkeesta. Myös ohjastuntumaa sai ajoittain korjata, mutta pian nainen huomasi itsekin tamman liikkeestä, koska sitä piti katsoa. Rauhallisten verryttelyjen jälkeen teimme väistöjä ravissa. Tamma selkeästi nautti tästä tehtävästä, mutta muutaman kerran jälkeen se alkoi ennakoimaan väistöjä, niin vaihdoimme suuntaa ja teimme myös muuta välissä, että harjoituksesta olisi ollut jotakin hyötyä myös Morille.
Seuraavaksi oli aika siirtyä avo- ja sulkutaivutuksiin, jotka sujuivat heittämällä sekä käynnissä että ravissa, niin kuin tietysti kuuluikin tämän tasoisen ratsun kanssa. Laukassa tehtävä oli alkuun hieman haastava, eikä tamma olisi halunnut pysyä oikein vaaditulla uralla ja jalatkin tuppasivat menemään solmuun. Sen jälkeen otettiin muutamia laukkaympyröitä ja haettiin muotoa väistöä varten. Siitä oli helppo jatkaa pohkeenväistöt keskihalkaisijalla laukassa, ne sujuivat ensiluokkaisesti, joten tätä oli selvästi harjoiteltu! Tamman suoritus oli tasapainoista ja Mori istui selässä, kuin Napoleon konsanaan!
Näiden tehtävien jälkeen oli aika huilata hetkinen ja ratsukko sai kävellä pitkällä ohjalla jonkun aikaa. Sitten oli aika ottaa loppuverryttelyksi takaosaa vahvistavia tehtäviä, jotka olivat olleet Morin toivelistalla. Ensiksi otimme käynnissä ja ravissa askeleen pidennystä ja sitten treenasimme peruutuksia, takaosankäännöksiä ja pysähdyksiä. Tamma pysyi hyvin rytmissä, vaikka tehtäviä vaihdettiin tiuhaan ja Mori huomasi, että se kuunteli ihan eri tavalla, kun tehtävissä säilyi mielenkiinto. Loppua kohden tamma vaati hieman herättelyä siirtymisiin, mutta perustyöskentely näytti ratsukolla oikein hyvältä. Sitten rupesimme nostamaan peruutuksesta suoraan laukan, joka aktivoi kyllä takaosaa todella hyvin ja pääsimme samantien kokoaviin apuihin, jotka Morilla olivatkin tietysti jo hyvin hallussa. Aina kuitenkin jotain opittavaa on lisää ja nainen tuntui olevan tyytyväinen huomautuksiin ja korjauksiin istunnassa ja ulkoapujen käytössä.
Lopputunnista annoin luvan vielä venyttää vähän selkää ja kaulaa reippaammalla laukalla ja tamma tietenkin otti hommasta kaiken irti pukittamalla niin komeasti, että varomaton kuski oli tupsahtaa kaulalle. Onneksi Mori sai tilanteen nopeasti kontrolliin ja laukan rytmikkääksi, vaikka vauhtia saikin olla. Tamman ollessa sopivan kuuliainen Mori sai ottaa lävistäjällä muutamia laukanvaihtoja virkistykseksi, koska Que kuulemma piti niistä. Muoto pysyi vaihdoissa hyvin, samoin rytmitys. Tähän olikin hienoa lopetella, molemmille jäi tunnista varmasti hyvä maku suuhun. Loppuraveissa mentiin vähän pidemmällä ohjalla ja taivuttelulla sekä suoralla uralla että ympyröillä. Sitten vielä muutamia väistöjä ravissa. Huolellisten loppukäyntien jälkeen jäimme keskustelemaan tunnin kulusta ja kotitehtävistä seuraavaa kertaa varten Morin suihkuttaessa hikisen hevosen samalla.
virtuaalihevonen, a sim game horse
kuvien © Altmarkhof
kuvien © Altmarkhof