CHAITRA
ei meriittejä
|
trakehner, tamma
161cm, tummanruunikko 5v, ikääntyy satunnaisesti s. 16.06.2015 (4v 16.07.2015) |
Jo varsana puolisarkastisesti Unelma-Anelmaksi nimetty ja siitä Ullaksi lyhennetty tamma peri molemmilta vanhemmiltaan ehdottomasti ne luonteenpiirteet joita emme olisi toivoneet, aiheuttaen kasvattajalle päänvaivaa ja terveyskeskuskäyntejä jo syntyessään. Joku voisi sanoa tammaa tyhmäksi keppostelijaksi, minä kutsun fiksuksi ämmäksi.
Trakehner näyttää hampaitaan aivan liian herkästi jo silloin, kun joku kävelee tamman karsinan ohi. Karsinassaan tamma uhittelee ja kiukuttelee niin pahasti, ettei mistään tule mitään ja jos tuleekin, niin lähinnä mustelmia. Reviiritietoinen Unelma-Anelma hoidetaankin käytävällä, mahdollisimman ripeästi, sillä turha vitkuttelu saa hevosen hermostumaan. Jos vaikka loimituksessa menee turhan pitkään, tamma on aivan hirveä taluttaa. Ripeiden otteiden lisäksi tamma vaatii kuria; joka kuopimisesta ja luimimisesta pitää torua, tai ruunikko jatkaa laittaen seuraavan vaihteen silmään. Eläinlääkärin ja kengittäjän vierailuiden aikana tarvitaan huulipuristinta, muuten pärjätään ilman, vaikkei tamma esimerkiksi satulavyön kiristyksestä tai matolääkkeen nielemisestä pidäkään. Pesarilla Ulla käyttäytyy parhaiten, se rakastaa vettä yli kaiken. Keppostelu tulee ilmi solmujen ja porttien avaamisena, kaiken mahdollisen järsimisenä, karkailuna ja astioiden kaatamisena, kun niissä on jotain (aivan sama, onko kyse melassi- tai ruoka-astiasta tai vaikka harjapakista). Lisäksi Ulla saattaa kytätä ja säpsyä asioita, jotka vielä eilen (tai viisi minuuttia sitten..) olivat OK, vain testatakseen, saako tehdä niin.
Talutettaessa ruunikko voi käyttäytyä hyvin tai hyvin huonosti, päivästä riippuen. Joskus tamma käyttäytyy oikein mallikkaasti, joskus hidastelee, joskus ravaa vieressä häntä putkella, joskus loikkii pystyyn tai pukittelee. Yhtään mikään ei auta, valitettavasti, joten ai auta kuin pitää kiinni, jos tamma temppuilee. Lastaus sujuu, kunhan Ullan pistää kyytiin saman tien liinojen kanssa. Matkustaminen sujuu ihan hyvin, samoin kopista ulos kävely, se on se sisälle meneminen, mikä voi olla ongelma.
Mikäli ruunikon saa toimimaan, tamma on upea ratsu, joskin lähinnä esteillä. Sileätyöskentely on Unelma-Anelman kanssa kaikkea muuta kuin unelmaa, eikä maastoilukaan aina mitään hermolepoa ole. Tamma on herkästi kuumuva, hyvin selkeästi kiukutteleva hevonen, joka vaatii samaan aikaan kovaa kuria ja ymmärrystä. Jämäkkä pohje, hyvä tasapaino ja kunnollinen istunta ovat tärkeimmät työkalut Ullan kanssa, samoin jämäkkä käsi. Puoliverinen lähtee helposti karkuun kuolaintuntumaa mitä mielenkiintoisimmin keinoin (pelkkään pään nostaminen pilviin ei tälle neidille riitä), minkä vuoksi tuntumatreeni, vaikka se meinaakin olla sotimista, on erittäin tärkeää. Koulutyöskentelyn pitää olla mahdollisimman monipuolista, tehtävien ja askellajin tulee vaihtua tiuhaan, ettei trakehner ala pelleillä pelkkää tylsyyttään.
Esteillä puoliveritamma on parhaimmillaan. Kapasiteettia löytyy, samoin hyvä hyppytekniikka, rohkeutta ja herkkyyttä. Valitettavasti myös yhteistyöhaluttomuutta sekä taipumusta kuumumiseen ja (puoli)pidätteiden protestoimiseen pukittelemalla. Ratsastajan tulee olla jämäkkä, määrätietoinen ja jonkin sortin meedio, jotta kykenee reagoimaan joka kerta oikein puoliverisen oikkuihin. Parhaimmillaan ruunikko on vähän vauhdikas, mutta varma hyppääjä, jonka askel tuntuu aina sopivan esteelle ja joka kääntyy vaikka kolikon päällä. Mikäli hevonen saa kaahata ilman kontrollia, puomit kolisevat aivan liian helposti. Ulla ei, ikävä kyllä, ymmärrä kieltää ikinä, se loikkaa vaikka esteen sekaan. Kuskilta vaaditaan estesilmää ja ymmärrystä ratsastaa ohi, jos hypystä olisi tulossa katastrofi.
Maastossa Ulla meinaa vain juosta juoksemasta päästyään, oli se sitten yksin tai porukassa liikkeellä. Jostain kumman syystä tamman kanssa ei turhan paljon pusikoita kierrellä.
Kisapaikoilla tamma on samanlainen ailahteleva kiukkupeppu kuin kotonakin. Hyvinä päivinään puoliverinen käyttäytyy asiallisesti ja on kuumuvanpuoleinen ratsastaa, huonoina päivinään taas hankala ja käsitellä ja kuumuvanpuoleinen ratsastaa. Yleensä Ullalla on ihan suosiolla punainen rusetti hännässään. Jos pärjää tämän elikon kanssa kotona, pärjää kisoissakin, sillä uusia kiukkujekkuja ei ole luvassa. Jos kotona ei pärjää, ei kannata lähteä kisaamaankaan.
Trakehner näyttää hampaitaan aivan liian herkästi jo silloin, kun joku kävelee tamman karsinan ohi. Karsinassaan tamma uhittelee ja kiukuttelee niin pahasti, ettei mistään tule mitään ja jos tuleekin, niin lähinnä mustelmia. Reviiritietoinen Unelma-Anelma hoidetaankin käytävällä, mahdollisimman ripeästi, sillä turha vitkuttelu saa hevosen hermostumaan. Jos vaikka loimituksessa menee turhan pitkään, tamma on aivan hirveä taluttaa. Ripeiden otteiden lisäksi tamma vaatii kuria; joka kuopimisesta ja luimimisesta pitää torua, tai ruunikko jatkaa laittaen seuraavan vaihteen silmään. Eläinlääkärin ja kengittäjän vierailuiden aikana tarvitaan huulipuristinta, muuten pärjätään ilman, vaikkei tamma esimerkiksi satulavyön kiristyksestä tai matolääkkeen nielemisestä pidäkään. Pesarilla Ulla käyttäytyy parhaiten, se rakastaa vettä yli kaiken. Keppostelu tulee ilmi solmujen ja porttien avaamisena, kaiken mahdollisen järsimisenä, karkailuna ja astioiden kaatamisena, kun niissä on jotain (aivan sama, onko kyse melassi- tai ruoka-astiasta tai vaikka harjapakista). Lisäksi Ulla saattaa kytätä ja säpsyä asioita, jotka vielä eilen (tai viisi minuuttia sitten..) olivat OK, vain testatakseen, saako tehdä niin.
Talutettaessa ruunikko voi käyttäytyä hyvin tai hyvin huonosti, päivästä riippuen. Joskus tamma käyttäytyy oikein mallikkaasti, joskus hidastelee, joskus ravaa vieressä häntä putkella, joskus loikkii pystyyn tai pukittelee. Yhtään mikään ei auta, valitettavasti, joten ai auta kuin pitää kiinni, jos tamma temppuilee. Lastaus sujuu, kunhan Ullan pistää kyytiin saman tien liinojen kanssa. Matkustaminen sujuu ihan hyvin, samoin kopista ulos kävely, se on se sisälle meneminen, mikä voi olla ongelma.
Mikäli ruunikon saa toimimaan, tamma on upea ratsu, joskin lähinnä esteillä. Sileätyöskentely on Unelma-Anelman kanssa kaikkea muuta kuin unelmaa, eikä maastoilukaan aina mitään hermolepoa ole. Tamma on herkästi kuumuva, hyvin selkeästi kiukutteleva hevonen, joka vaatii samaan aikaan kovaa kuria ja ymmärrystä. Jämäkkä pohje, hyvä tasapaino ja kunnollinen istunta ovat tärkeimmät työkalut Ullan kanssa, samoin jämäkkä käsi. Puoliverinen lähtee helposti karkuun kuolaintuntumaa mitä mielenkiintoisimmin keinoin (pelkkään pään nostaminen pilviin ei tälle neidille riitä), minkä vuoksi tuntumatreeni, vaikka se meinaakin olla sotimista, on erittäin tärkeää. Koulutyöskentelyn pitää olla mahdollisimman monipuolista, tehtävien ja askellajin tulee vaihtua tiuhaan, ettei trakehner ala pelleillä pelkkää tylsyyttään.
Esteillä puoliveritamma on parhaimmillaan. Kapasiteettia löytyy, samoin hyvä hyppytekniikka, rohkeutta ja herkkyyttä. Valitettavasti myös yhteistyöhaluttomuutta sekä taipumusta kuumumiseen ja (puoli)pidätteiden protestoimiseen pukittelemalla. Ratsastajan tulee olla jämäkkä, määrätietoinen ja jonkin sortin meedio, jotta kykenee reagoimaan joka kerta oikein puoliverisen oikkuihin. Parhaimmillaan ruunikko on vähän vauhdikas, mutta varma hyppääjä, jonka askel tuntuu aina sopivan esteelle ja joka kääntyy vaikka kolikon päällä. Mikäli hevonen saa kaahata ilman kontrollia, puomit kolisevat aivan liian helposti. Ulla ei, ikävä kyllä, ymmärrä kieltää ikinä, se loikkaa vaikka esteen sekaan. Kuskilta vaaditaan estesilmää ja ymmärrystä ratsastaa ohi, jos hypystä olisi tulossa katastrofi.
Maastossa Ulla meinaa vain juosta juoksemasta päästyään, oli se sitten yksin tai porukassa liikkeellä. Jostain kumman syystä tamman kanssa ei turhan paljon pusikoita kierrellä.
Kisapaikoilla tamma on samanlainen ailahteleva kiukkupeppu kuin kotonakin. Hyvinä päivinään puoliverinen käyttäytyy asiallisesti ja on kuumuvanpuoleinen ratsastaa, huonoina päivinään taas hankala ja käsitellä ja kuumuvanpuoleinen ratsastaa. Yleensä Ullalla on ihan suosiolla punainen rusetti hännässään. Jos pärjää tämän elikon kanssa kotona, pärjää kisoissakin, sillä uusia kiukkujekkuja ei ole luvassa. Jos kotona ei pärjää, ei kannata lähteä kisaamaankaan.
SUKUTAULU
|
ii. Ch Venerdi KTK II, ERJ II trak, 164cm, trn ie. Escorant Roulette ERJ I, ERL I trak, 167cm ei. Darn Inkfoul xx, 160cm, mvkkkrj ee. Chacha Charlanta XLA I, KRJ II, ERJ II, KERJ II xx, 163cm, rt |
iii. VIR MVA Ch Jack's Boy
KTK III trak, 162cm, tprn iie. Ch Wasservogel YLA3, ERJ III, SJP I trak, 164cm, trn iei. Riccelli K ERJ I trak, 167cm, prn iee. Beaufraude ERJ I trak, 167cm, rt eii. Damn Inkspot KRJ II, ERJ I, KERJ II, MSY B xx, 162cm, mrnkrj eie. la Rue des Moulins KTK III, KRJ I xx, 158cm, rnvkkkrj eei. Pseudonym xx, 164cm, mkm eee. Chinchin Chinchilla YLA2 xx, 164cm, m |
JÄLKELÄISET
25.12.2015 trak-o. Brokeback Casimir (i. Jastrowie's Necromance) om. VRL-11938
01.08.2015 fwb-o. Top Hat BELL (i. Cranleigh Karno) om. VRL-03669
01.08.2015 fwb-o. Top Hat BELL (i. Cranleigh Karno) om. VRL-03669
KILPAILUKALENTERI
22.01.2016 NJ Einfall, trakehnertammat 07/11 SA (tuom. Vibaja)
15.12.2015 VSN Trullinummi, hevostammat 08/12 38p. (tuom. dookie)
15.12.2015 VSN Trullinummi, hevostammat 08/12 38p. (tuom. dookie)
|
19.02.2016 ERJ Rêve de Haussea 150cm 04/30
16.02.2016 ERJ Rêve de Haussea 150cm 03/30 28.01.2016 ERJ Rêve de Haussea 150cm 03/30 27.01.2016 ERJ Rêve de Haussea 150cm 03/30 07.01.2016 ERJ Evenstar Wbs 150cm 01/29 06.01.2016 ERJ Evenstar Wbs 150cm 01/29 19.12.2015 ERJ Delicate 150cm 04/30 14.12.2015 ERJ Delicate 150cm 01/30 12.12.2015 ERJ Delicate 150cm 01/30 29.11.2015 ERJ Rêve de Haussea 150cm 05/30 13.11.2015 ERJ Serellenders 150cm 01/30 12.11.2015 ERJ Serellenders 150cm 01/30 11.11.2015 ERJ Serellenders 150cm 04/30 |
10.11.2015 ERJ Radium 140cm 03/40
09.11.2015 ERJ Radium 140cm 06/40 07.11.2015 ERJ Serellenders 150cm 04/30 29.10.2015 ERJ Hillstead 150cm 04/24 29.10.2015 ERJ KK Reiter 150cm 03/30 28.10.2015 ERJ Serellenders 150cm 04/30 27.10.2015 ERJ KK Reiter 150cm 01/30 23.10.2015 ERJ Hillstead 150cm 01/24 22.10.2015 ERJ Brokeback 150cm 05/40 17.10.2015 ERJ Diverso 150cm 03/23 14.10.2015 ERJ Diverso 150cm 02/23 08.10.2015 ERJ Eucarya 150cm 03/30 06.10.2015 ERJ Eucarya 150cm 03/30 |
30.09.2015 ERJ Priton 140cm 04/27
28.09.2015 ERJ Priton 140cm 03/27 26.09.2015 ERJ Shadow 140cm 01/40 24.09.2015 ERJ Eucarya 150cm 05/30 23.09.2015 ERJ KK Reiter 140cm 01/30 22.09.2015 ERJ Eucarya 150cm 03/30 15.09.2015 ERJ Koskimäki 150cm 02/30 08.09.2015 ERJ Zodiac Stables 150cm 02/17 07.09.2015 ERJ Koskimäki 150cm 02/30 06.09.2015 ERJ Koskimäki 150cm 03/30 04.09.2015 ERJ Ginevra 150cm 01/13 31.08.2015 ERJ Cup 140cm 03/120 16.08.2015 ERJ KK Stewart 150cm 01/75 15.08.2015 ERJ KK Stewart 140cm 01/64 |
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
07.01.2016 estevalmennus, valmensi Naxu
Ulla-tamma ja mori-mori verryttelivät maneesissa, kun saavuin rakentamaan sinne esterataa valmennusta varten. Tänään aiheenamme olivat lyhyet tiet ja radan ratsastus ylipäätään. Kipakka trakehner kiukutteli jo alkuverryttelyissä, joten toivottavasti tiukat kurvit auttaisivat tähän ja Ulla toimisi paremmin. Verryttelyesteellä kiukuttelu hävisi lähes kokonaan eikä pukkeja tullut kuin kolme lähestymiskerroilla.
Tämän jälkeen aloitettiin hyppäämään rataa 60cm korkeudella. Ulla hyppäsi jokaisen esteen yli rohkeasti ja varmasti. Teistä tuli mukavan lyhyitä ja Ulla kääntyi lähes kolikon päällä. Pukitkin jäivät pois, kun tamma hoksasi, että esteet nousisivat jos hypyistä tuli hyviä. Aloinkin nostaa esteitä kymmenen sentin välein 120cm asti. Sitten Ulla otti parit puomit mukaansa ja rataa tultiin tällä korkeudella vielä pari kertaa. Tamma meinasi pukittaa pari kertaa kun korkeus pysyi samana, mutta hyppäsi kuitenkin ihan hyvin ja tiputukset jäivät pois. Jatkoin korkeuden nostamista 130cm tasolle, mutta taas Ulla otti puomeja mukaansa ja hermostui siitä aivan suunnattomasti. Tamma pukitteli, laukkasi pää ylhäällä ja häntä pystyssä ympäri maneesia. Esteille se ei kuitenkaan kieltänyt vaikka tie olisi ollut päin mäntyä. Mori sai pidättää hevostaan ihan kunnolla, ettei se olisi juossut päälleni kun laskin esteet takaisin metriin. Pukittelu jatkui, mutta puomit pysyivät kannattimillaan. Aloin taas pikkuhiljaa nostaa esteitä ja pukittelu jopa väheni vähän. Morilla oli silti täysi työ hallita hevosensa vauhtia. 120- ja 130cm menivät nyt moitteettoman puhtaasti, joten nostin esteet 140cm. Yhden puomin Ulla nappasi, mutta jatkoimme 150cm esteille. Viimeinen korkeus sujui myöskin puhtaasti, joten laskin esteitä 80cm tasolle, jotta ratsukko saisi hypätä pienempiä esteitä loppuverryttelyiksi. Kerroin samalla palautteeni ja kun mori siirsi Ullan ravailemaan siivosin esteet takaisin varastoon. Sitten lähdin kotiin tyytyväisenä valmennukseen.
02.01.2016 estevalmennus, valmensi Naxu
Tänään lähdin valmentamaan Ulla-nimistä hevosta ja mori-moria. Aiheeksi olin suunnitellut erikois- ja pituusesteitä. Nätti tamma ja sen ratsastaja verryttelivät lumisella kentällä kun ajoin Brokebackin pihaan autollani. Nousin autosta ja menin tervehtimään ratsukkoa. Näin heti, että tämä kovapäinen tamma olisi vaikea hevonen ja hetken mielijohteesta kysyin sen kasvattajaa, jonka olin jo melkein arvannut. Mori vastasi arvaamani henkilön Lissun ja voivottelin hiljaa mielessäni huonoa tuuriani. Kerrankin olisin toivonut helppoa valmennettavaa, mutta tämmöisen sain…
Lähdin kokoamaan maneesiin erikoisesteitä ja ratsukko tuli pian perässäni. Rakensin maneesiin pusikkoesteen, kaksi vähän erimittaista trippeliä, koivupuomiesteen, laineen, lankun ja muurin. Kaikkien korkeudeksi asetin alkuun metrin. Kasasin myös toiselle pitkälle sivulle verryttelypystyn, jota nostin jokaisen hypyn jälkeen vähän. Rohkea tamma otti reippaita vauhteja esteelle, mutta hyppäsi pelottomasti joka kerta.
Ulla alkoi 130cm kohdalla kuumahtaa niin, että mori siirsi tamman raviin ja rauhoitteli sen ympyrällä. Tämän jälkeen tultiin verkkaestettä vielä pari kertaa ja sitten ratsukko meni tutustumaan erikoisesteisiin. Alkuun hölmö tamma pelkäsi kaikkea, mutta meni sitten katsomaan niitä uteliaasti. Pusikon kahina oli pelottavaa ja muurikin vaikutti hassulta. Aloitimme hyppäämisen trippeleitä. Lyhyemmälle ratsukko sai ihan hyvän hypyn, mutta pidemmälle Ulla tuli ihan liian lujaa, mutta ei ymmärtänyt kieltää ja hyppäsi suoraan puomien päälle. Mori lensi nätissä kaaressa kauemmas. Otin Ullan kiinni ja vein sen morille. Vaihdoin sitten kaksi haljennutta puomia toisiin ja kehotin ratsukkoa tulemaan lyhyempää trippeliä vielä muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla Ulla meinasi taas hypätä esteeseen, mutta mori sai sen viimehetkellä käännettyä sivuun. Toisella kerralla tämä sujui jo ihan hyvin.
Toinen trippeli jätettiin valmennuksen loppuun, joten seuraavana oli vuorossa pusikkoeste. Ensin se meinasi kahinallaan pelottaa, mutta sitten estettä lähestyessään Ullan oli pakko hypätä ja se meni hienosti yli. Oli muurin vuoro. Tämäkin meinasi säikäyttää Ullan, mutta morin vaativalla ratsastuksella sekin suorittui hyvin. Lankku ja koivupuomieste sujuivat siinä missä perusesteetkin, mutta laineella tamma ei osannut laskea askeleitaan oikein ja tuloksena oli tiputus. Laskin estettä hieman ja toisella kerralla puomi pysyi ylhäällä ja matka jatkui uudestaan pidemmälle trippelille. Tällä kertaa mori ohjasi hevosen omatoimisesti sivuun ja kokeili uudestaan pidemmällä lähestymisellä. Ulla innostui ajatuksesta ja pukitti protestoidakseen morin pidättävää kättä. Este kuitenkin sujui yllätyksekseni hyvin hyvällä ilmavaralla, joten ratsukko siirtyi raviin.
Kerroin, että mori sai valita harjoiteltavan esteen ja hän valitsi juurikin trippelin. Este tultiin tällä korkeudella kerran ja sitten aloin nostaa sitä. Aluksi tehtävää tehtiin lyhyemmällä trippelillä, mutta kun se saavutti 150cm korkeuden siirryttiin pidemmälle esteelle. Korkeudesta 100cm lähdettiin hitaasti nostamaan 140cm asti ja ihan nätisti kuumuva tamma hyppeli. Pari kertaa mori joutui ohjaamaan sen sivuun, mutta muuten Ulla teki itse töitä ja saavutti tuloksia. Päätimme lopetella jo vähän venähtäneen valmennuksen tähän ja kerroin morille palautteeni. Siivosin esteet takaisin varastoon ja lähdin sitten kotiin. Tästä jäi hyvä fiilis!
16.12.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoitti Lissu T.
Mene käymään ystäväsi luona, joudu orjatöihin. Visiittini Brokebackissa muuttui äkkiä työleiriksi, kun minulle parin päivän pleikkarimaratonin jälkeen lueteltiin liikutettavia hevosia. Ei siinä auttanut kuin pukeutua lämpimästi, talsia talliin ja aloittaa listan lyhentäminen.
Yksi minulle nakitettu hevonen oli Chaitra, Unelma-Anelma, Ulla. Olipa todella yllätys, että kiukkupyllytamma koristaa minun liikutuslistaani..! No, ei siinä, minä oikeasti pidän trakehnerneidistä aika tavalla. Tamman purukalustosta en niinkään.
Sallin itselleni hieman laiskuutta, Chaitran liikuttaminen olisi tänään juoksutusta. Hyvin ripeän harjauksen ja suitsimisen jälkeen lähdin taluttelemaan tammaa pitkin pihoja, käyntiverryttelyt on mukava tehdä muualla kuin maneesin seinien tai kentän aitojen sisällä. Ulla ei tuntunut olevan samaa mieltä, tai ainakin trakehnerin ilme oli sitä luokkaa, että ulkoilma oli aivan hanurista ja hevonen halusi toivottaa minulle kamalaa päivää ja paskaa joulua.
Koska sää oli hyvä, alkukäyntien jälkeen suuntasimme kentälle; turha juoksuttaa maneesissa ja hukata sitä vähäistä auringonpaistetta, joka on tarjolla. Kun pyysin Ullaa nostamaan ravin, tamma ampaisi eteenpäin kuin tykin suusta, eikä rauhoittunut ennen kuin oli hetken kiukutellut ja nakellut takamustaan. Sen jälkeen ei mitään ongelmaa, tamma toimi moitteetta joka askellajissa, venytti askelta kauniisti, pienensi ja suurensi ympyrää kun pyysin, hidasti kiukuttelematta.. Perusjutut toimivat ja Ullan liikkumista oli ilo katsella. Kehun tässä itseäni, mutten ole kasvattanut lainkaan hullumpiliikkeistä hevosta!
Loppukäynnitkin tassuttelimme Brokebackin pihamaalla. Kevyen liikutuksen jäljiltä Ullaa ei tarvinnut pestä tai harjata, ei muuta kuin ulkoloimi päälle ja päitset suitsien tilalle ja hevonen takaisin tarhaan. Heti irti päästyään Ulla lähti hillitöntä pukkilaukkaa kohti tarhansa kauimmaista nurkkaa ja jäi sinne. Oli selvästi kivaa, kun kasvattaja kävi moikkaamassa - not.
Ulla-tamma ja mori-mori verryttelivät maneesissa, kun saavuin rakentamaan sinne esterataa valmennusta varten. Tänään aiheenamme olivat lyhyet tiet ja radan ratsastus ylipäätään. Kipakka trakehner kiukutteli jo alkuverryttelyissä, joten toivottavasti tiukat kurvit auttaisivat tähän ja Ulla toimisi paremmin. Verryttelyesteellä kiukuttelu hävisi lähes kokonaan eikä pukkeja tullut kuin kolme lähestymiskerroilla.
Tämän jälkeen aloitettiin hyppäämään rataa 60cm korkeudella. Ulla hyppäsi jokaisen esteen yli rohkeasti ja varmasti. Teistä tuli mukavan lyhyitä ja Ulla kääntyi lähes kolikon päällä. Pukitkin jäivät pois, kun tamma hoksasi, että esteet nousisivat jos hypyistä tuli hyviä. Aloinkin nostaa esteitä kymmenen sentin välein 120cm asti. Sitten Ulla otti parit puomit mukaansa ja rataa tultiin tällä korkeudella vielä pari kertaa. Tamma meinasi pukittaa pari kertaa kun korkeus pysyi samana, mutta hyppäsi kuitenkin ihan hyvin ja tiputukset jäivät pois. Jatkoin korkeuden nostamista 130cm tasolle, mutta taas Ulla otti puomeja mukaansa ja hermostui siitä aivan suunnattomasti. Tamma pukitteli, laukkasi pää ylhäällä ja häntä pystyssä ympäri maneesia. Esteille se ei kuitenkaan kieltänyt vaikka tie olisi ollut päin mäntyä. Mori sai pidättää hevostaan ihan kunnolla, ettei se olisi juossut päälleni kun laskin esteet takaisin metriin. Pukittelu jatkui, mutta puomit pysyivät kannattimillaan. Aloin taas pikkuhiljaa nostaa esteitä ja pukittelu jopa väheni vähän. Morilla oli silti täysi työ hallita hevosensa vauhtia. 120- ja 130cm menivät nyt moitteettoman puhtaasti, joten nostin esteet 140cm. Yhden puomin Ulla nappasi, mutta jatkoimme 150cm esteille. Viimeinen korkeus sujui myöskin puhtaasti, joten laskin esteitä 80cm tasolle, jotta ratsukko saisi hypätä pienempiä esteitä loppuverryttelyiksi. Kerroin samalla palautteeni ja kun mori siirsi Ullan ravailemaan siivosin esteet takaisin varastoon. Sitten lähdin kotiin tyytyväisenä valmennukseen.
02.01.2016 estevalmennus, valmensi Naxu
Tänään lähdin valmentamaan Ulla-nimistä hevosta ja mori-moria. Aiheeksi olin suunnitellut erikois- ja pituusesteitä. Nätti tamma ja sen ratsastaja verryttelivät lumisella kentällä kun ajoin Brokebackin pihaan autollani. Nousin autosta ja menin tervehtimään ratsukkoa. Näin heti, että tämä kovapäinen tamma olisi vaikea hevonen ja hetken mielijohteesta kysyin sen kasvattajaa, jonka olin jo melkein arvannut. Mori vastasi arvaamani henkilön Lissun ja voivottelin hiljaa mielessäni huonoa tuuriani. Kerrankin olisin toivonut helppoa valmennettavaa, mutta tämmöisen sain…
Lähdin kokoamaan maneesiin erikoisesteitä ja ratsukko tuli pian perässäni. Rakensin maneesiin pusikkoesteen, kaksi vähän erimittaista trippeliä, koivupuomiesteen, laineen, lankun ja muurin. Kaikkien korkeudeksi asetin alkuun metrin. Kasasin myös toiselle pitkälle sivulle verryttelypystyn, jota nostin jokaisen hypyn jälkeen vähän. Rohkea tamma otti reippaita vauhteja esteelle, mutta hyppäsi pelottomasti joka kerta.
Ulla alkoi 130cm kohdalla kuumahtaa niin, että mori siirsi tamman raviin ja rauhoitteli sen ympyrällä. Tämän jälkeen tultiin verkkaestettä vielä pari kertaa ja sitten ratsukko meni tutustumaan erikoisesteisiin. Alkuun hölmö tamma pelkäsi kaikkea, mutta meni sitten katsomaan niitä uteliaasti. Pusikon kahina oli pelottavaa ja muurikin vaikutti hassulta. Aloitimme hyppäämisen trippeleitä. Lyhyemmälle ratsukko sai ihan hyvän hypyn, mutta pidemmälle Ulla tuli ihan liian lujaa, mutta ei ymmärtänyt kieltää ja hyppäsi suoraan puomien päälle. Mori lensi nätissä kaaressa kauemmas. Otin Ullan kiinni ja vein sen morille. Vaihdoin sitten kaksi haljennutta puomia toisiin ja kehotin ratsukkoa tulemaan lyhyempää trippeliä vielä muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla Ulla meinasi taas hypätä esteeseen, mutta mori sai sen viimehetkellä käännettyä sivuun. Toisella kerralla tämä sujui jo ihan hyvin.
Toinen trippeli jätettiin valmennuksen loppuun, joten seuraavana oli vuorossa pusikkoeste. Ensin se meinasi kahinallaan pelottaa, mutta sitten estettä lähestyessään Ullan oli pakko hypätä ja se meni hienosti yli. Oli muurin vuoro. Tämäkin meinasi säikäyttää Ullan, mutta morin vaativalla ratsastuksella sekin suorittui hyvin. Lankku ja koivupuomieste sujuivat siinä missä perusesteetkin, mutta laineella tamma ei osannut laskea askeleitaan oikein ja tuloksena oli tiputus. Laskin estettä hieman ja toisella kerralla puomi pysyi ylhäällä ja matka jatkui uudestaan pidemmälle trippelille. Tällä kertaa mori ohjasi hevosen omatoimisesti sivuun ja kokeili uudestaan pidemmällä lähestymisellä. Ulla innostui ajatuksesta ja pukitti protestoidakseen morin pidättävää kättä. Este kuitenkin sujui yllätyksekseni hyvin hyvällä ilmavaralla, joten ratsukko siirtyi raviin.
Kerroin, että mori sai valita harjoiteltavan esteen ja hän valitsi juurikin trippelin. Este tultiin tällä korkeudella kerran ja sitten aloin nostaa sitä. Aluksi tehtävää tehtiin lyhyemmällä trippelillä, mutta kun se saavutti 150cm korkeuden siirryttiin pidemmälle esteelle. Korkeudesta 100cm lähdettiin hitaasti nostamaan 140cm asti ja ihan nätisti kuumuva tamma hyppeli. Pari kertaa mori joutui ohjaamaan sen sivuun, mutta muuten Ulla teki itse töitä ja saavutti tuloksia. Päätimme lopetella jo vähän venähtäneen valmennuksen tähän ja kerroin morille palautteeni. Siivosin esteet takaisin varastoon ja lähdin sitten kotiin. Tästä jäi hyvä fiilis!
16.12.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoitti Lissu T.
Mene käymään ystäväsi luona, joudu orjatöihin. Visiittini Brokebackissa muuttui äkkiä työleiriksi, kun minulle parin päivän pleikkarimaratonin jälkeen lueteltiin liikutettavia hevosia. Ei siinä auttanut kuin pukeutua lämpimästi, talsia talliin ja aloittaa listan lyhentäminen.
Yksi minulle nakitettu hevonen oli Chaitra, Unelma-Anelma, Ulla. Olipa todella yllätys, että kiukkupyllytamma koristaa minun liikutuslistaani..! No, ei siinä, minä oikeasti pidän trakehnerneidistä aika tavalla. Tamman purukalustosta en niinkään.
Sallin itselleni hieman laiskuutta, Chaitran liikuttaminen olisi tänään juoksutusta. Hyvin ripeän harjauksen ja suitsimisen jälkeen lähdin taluttelemaan tammaa pitkin pihoja, käyntiverryttelyt on mukava tehdä muualla kuin maneesin seinien tai kentän aitojen sisällä. Ulla ei tuntunut olevan samaa mieltä, tai ainakin trakehnerin ilme oli sitä luokkaa, että ulkoilma oli aivan hanurista ja hevonen halusi toivottaa minulle kamalaa päivää ja paskaa joulua.
Koska sää oli hyvä, alkukäyntien jälkeen suuntasimme kentälle; turha juoksuttaa maneesissa ja hukata sitä vähäistä auringonpaistetta, joka on tarjolla. Kun pyysin Ullaa nostamaan ravin, tamma ampaisi eteenpäin kuin tykin suusta, eikä rauhoittunut ennen kuin oli hetken kiukutellut ja nakellut takamustaan. Sen jälkeen ei mitään ongelmaa, tamma toimi moitteetta joka askellajissa, venytti askelta kauniisti, pienensi ja suurensi ympyrää kun pyysin, hidasti kiukuttelematta.. Perusjutut toimivat ja Ullan liikkumista oli ilo katsella. Kehun tässä itseäni, mutten ole kasvattanut lainkaan hullumpiliikkeistä hevosta!
Loppukäynnitkin tassuttelimme Brokebackin pihamaalla. Kevyen liikutuksen jäljiltä Ullaa ei tarvinnut pestä tai harjata, ei muuta kuin ulkoloimi päälle ja päitset suitsien tilalle ja hevonen takaisin tarhaan. Heti irti päästyään Ulla lähti hillitöntä pukkilaukkaa kohti tarhansa kauimmaista nurkkaa ja jäi sinne. Oli selvästi kivaa, kun kasvattaja kävi moikkaamassa - not.
virtuaalihevonen, a sim game horse
kuvien © Gestüt Hämelschenburg
kuvien © Gestüt Hämelschenburg
