COR SCORPII
|
englantilainen täysiverinen, ori
165cm, ruunikko 13v, ikääntyy satunnaisesti s. 05.10.2014 (3v 05.11.2015) |
Cor Scorpii, Korppi, on nirppanokkainen prinsessa, jonka loimi on aina vähän vinossa, heinät paskalaatuisia, tarha liian mutainen ja hoitaja hanurista. Hapannaamainen ori osaa olla rasittava prinsessahoidokki, eikä täysiverinen ole ratsunakaan mikään joka Pirjopetterin opetteluhevonen. Vaikka Korppi osaa olla hankala ja rasittava hevonen, se antaa enemmän kuin ottaa, ja on pohjimmiltaan ihan kiva kaveri. Korppi kiukuttelee herkästi, mikäli sitä harjaa turhan kovilla harjoilla tai turhan ronskein liikkein. Rauhalliset, vähän turhankin hitaat harjanvedot toimivat parhaiten. Täysiverisen voi hoitaa karsinassakin, ori ei vahdi omaa tilaansa tai pyöri ja hyöri. Satulavyö pitää kiristää varovaisesti ja hitaasti, eikä Korppi tykkää yhtään harjan nyppimisestä, mutta muuten hoitaminen ja varustaminen kavioiden puhdistuksesta loimitukseen ja suitsimiseen sujuu rutiinilla.
Talutettaessa ori saattaa tanssahdella ja pelleillä (tuulisella säällä ei tarvitse pitää jalkoja maassa, pelottavat asiat voi ohittaa rynnimällä ja niin poispäin), mutta rauhallinen, jämäkkä ihminen, joka tarvittaessa komentaa hevosta, pärjää kyllä. Lastaus ja kuljetus sujuvat vaivatta.
Korppi ei ole aloittelevan ihmisen ratsu. Mikäli se ei halua tehdä jotain (yleensä koulutyöskentelyyn liittyvät asiat, peruutus iki-inhokkina), ori alkaa herkästi etsimään aiheita säikkyä, jotta voi säpsyä ja säntäille minne haluaa ja olla keskittymättä pyydettyyn tehtävään. Esteillä Korppi harvemmin perseilee, hyppääminen on täysiverisen mielestä aika lailla paras juttu ikinä. Vakaa, pehmeä ohjasote sekä jämäkkä pohje yhdistettyinä hyvään tasapainoon ovat pääainekset miellyttävään ratsastuskokemukseen Korpilla. Ori nakkaa persettä aivan liian helposti, mikäli ratsastaja on kovakätinen tai heiluu selässä. Jämäkkä pohje on paras lääke ennaltaehkäisemään ja korjaamaan ruunikon omaehtoisia, yksin keksittyjä reittivalintoja. Peruutus on Korpin inhokkiliike, eivätkä kootut askellajitkaan kovassa huudossa ole. Täysiverisestä saa peruskivan, peruskoulutyöskentelyyn sopivan hevosen, kun jaksaa vääntää kättä ja tekee hevoselle selväksi, ettei treeni lopu ennen kuin liikkeet on suoritettu kunnolla.
Hypätessä ori on parhaimmillaan. Nopeana, ketteränä kaverina Korppi on etenkin uusintojen ässä. Orilla on suuri laukka ja hyvä hyppy, mutta valitettavasti Korppi ei ole turhan tarkka jaloistaan. Etenkin takaset huitelevat välillä missä sattuu, ja helpoilla esteillä ruunikko on suorastaan laiska tiputtaen puomin aivan liian herkästi, jos ratsastaja ei patista oria kunnon hyppyihin. Isoilla radoilla Korppi kerää paljon energiaa saattaen kuumua, mikä johtaa myös herkästi puomien pudotteluun takasilla. Kuumuessaan Korppi menee kovaa ja korkealta - sama sille, tuleeko puomi mukana vai ei. Ratsastajan on oltava tarkkana ja tehtävä tosissaan töitä, ettei orin hyvä hyppy mene hukkaan huolimattomien takasten vuoksi.
Kisapaikoilla Korppi pitää melua itsestään ja saattaa tanssahdella, joten täysiveristä ei välttämättä kannata antaa innokkaan pikkutytön kisahoidokiksi. Käsihevosalueella pörhistelevä ruunikko onneksi tasoittuu verryttelyjen aikana, kun se saa purkaa energiansa johonkin kehittävään. Huolellinen verkka on kaiken A ja O, turhan lyhyt verkka johtaa pukkiralliin radalla. Kun orilla on ollut aikaa purkaa energiaansa verkassa ja saada pakka kasaan ennen rataa, suoritukset ovat yhtä hyviä kuin kotikentälläkin.
Talutettaessa ori saattaa tanssahdella ja pelleillä (tuulisella säällä ei tarvitse pitää jalkoja maassa, pelottavat asiat voi ohittaa rynnimällä ja niin poispäin), mutta rauhallinen, jämäkkä ihminen, joka tarvittaessa komentaa hevosta, pärjää kyllä. Lastaus ja kuljetus sujuvat vaivatta.
Korppi ei ole aloittelevan ihmisen ratsu. Mikäli se ei halua tehdä jotain (yleensä koulutyöskentelyyn liittyvät asiat, peruutus iki-inhokkina), ori alkaa herkästi etsimään aiheita säikkyä, jotta voi säpsyä ja säntäille minne haluaa ja olla keskittymättä pyydettyyn tehtävään. Esteillä Korppi harvemmin perseilee, hyppääminen on täysiverisen mielestä aika lailla paras juttu ikinä. Vakaa, pehmeä ohjasote sekä jämäkkä pohje yhdistettyinä hyvään tasapainoon ovat pääainekset miellyttävään ratsastuskokemukseen Korpilla. Ori nakkaa persettä aivan liian helposti, mikäli ratsastaja on kovakätinen tai heiluu selässä. Jämäkkä pohje on paras lääke ennaltaehkäisemään ja korjaamaan ruunikon omaehtoisia, yksin keksittyjä reittivalintoja. Peruutus on Korpin inhokkiliike, eivätkä kootut askellajitkaan kovassa huudossa ole. Täysiverisestä saa peruskivan, peruskoulutyöskentelyyn sopivan hevosen, kun jaksaa vääntää kättä ja tekee hevoselle selväksi, ettei treeni lopu ennen kuin liikkeet on suoritettu kunnolla.
Hypätessä ori on parhaimmillaan. Nopeana, ketteränä kaverina Korppi on etenkin uusintojen ässä. Orilla on suuri laukka ja hyvä hyppy, mutta valitettavasti Korppi ei ole turhan tarkka jaloistaan. Etenkin takaset huitelevat välillä missä sattuu, ja helpoilla esteillä ruunikko on suorastaan laiska tiputtaen puomin aivan liian herkästi, jos ratsastaja ei patista oria kunnon hyppyihin. Isoilla radoilla Korppi kerää paljon energiaa saattaen kuumua, mikä johtaa myös herkästi puomien pudotteluun takasilla. Kuumuessaan Korppi menee kovaa ja korkealta - sama sille, tuleeko puomi mukana vai ei. Ratsastajan on oltava tarkkana ja tehtävä tosissaan töitä, ettei orin hyvä hyppy mene hukkaan huolimattomien takasten vuoksi.
Kisapaikoilla Korppi pitää melua itsestään ja saattaa tanssahdella, joten täysiveristä ei välttämättä kannata antaa innokkaan pikkutytön kisahoidokiksi. Käsihevosalueella pörhistelevä ruunikko onneksi tasoittuu verryttelyjen aikana, kun se saa purkaa energiansa johonkin kehittävään. Huolellinen verkka on kaiken A ja O, turhan lyhyt verkka johtaa pukkiralliin radalla. Kun orilla on ollut aikaa purkaa energiaansa verkassa ja saada pakka kasaan ennen rataa, suoritukset ovat yhtä hyviä kuin kotikentälläkin.
SUKUTAULU
|
ii. Armani Code xx, 170cm, rn ie. Candy xx, 165cm, trn ei. Stranger than Fiction xx, 165cm, rt ee. Distant Call xx, 164cm, klm |
iii. Singapore
EVM xx, 172cm iie. Vera Wang EVM xx, 160cm iei. Candecto EVM xx, 165cm, rt iee. Ambienne EVM xx, 155cm, tprt eii. Stranger than Life EVM xx, 176cm, trn eie. Nerves EVM xx, 158cm, m eei. Discreet Call EVM xx, 166cm, trn eee. Bonswa EVM xx, 163cm, trn |
JÄLKELÄISET
Korppi ei ole enää tarjolla jalostukseen.
13.12.2015 hann-o. Brokeback Cor Kaspar (e. Vor Renata) om. VRL-11325
27.10.2015 holst-t. Brokeback Clementine (e. Lemonshot) om. VRL-11325
12.09.2015 trak-o. Brokeback Cameron (e. Blue Chastity) om. VRL-00121
01.03.2015 hann-o. Cepheus (e. Serpico AIR) om. VRL-06701
08.02.2015 xx-o. Sokerikuun Starfall (e. Oberon in Flames QTB) om. VRL-01317
13.12.2015 hann-o. Brokeback Cor Kaspar (e. Vor Renata) om. VRL-11325
27.10.2015 holst-t. Brokeback Clementine (e. Lemonshot) om. VRL-11325
12.09.2015 trak-o. Brokeback Cameron (e. Blue Chastity) om. VRL-00121
01.03.2015 hann-o. Cepheus (e. Serpico AIR) om. VRL-06701
08.02.2015 xx-o. Sokerikuun Starfall (e. Oberon in Flames QTB) om. VRL-01317
KILPAILUKALENTERI
10.12.2015 VSN Special Ring, xx-orit 04/09 RCH 36,5p. (tuom. dookie)
28.11.2015 VSN Meadow Hill, valokuvalliset englannintäysiveriorit 05/13 33p. (tuom. taffel)
Kilpaillut porrastetuissa kapasiteettinsa loppuun (ERJ vt. 10)
28.11.2015 VSN Meadow Hill, valokuvalliset englannintäysiveriorit 05/13 33p. (tuom. taffel)
Kilpaillut porrastetuissa kapasiteettinsa loppuun (ERJ vt. 10)
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
23.01.2016 estevalmennus, valmensi Minja
Viimeksi kun olin moria ja Korppia tullut valmentamaan, oli kentällä vastassa vuosituhannen rodeo show. Niinpä odotin jo kauhulla, mitä sieltä nyt paljastuisi ja en tosiaankaan uskonut silmiäni. Mori ratsasti kauniisti ja oikein päin liikkuvalla täysiverisellä, joka eteni reippain, mutta rennoin liikkein. Tiedustelin morilta, mihin tämä Korpin oli jättänyt, kunnes tajusin – se nätisti liikkuva otushan oli Korppi. Ori liikkui viime kertaan nähden upeasti ja itselläni meni hetki, että palasin tästä pilvilinnasta takaisin maanpinnalle. Rakensin esteet kentälle sillä välin, kun mori verrytteli oria ja jo kymmenen minuutin päästä olimme valmiit aloittamaan tämän päivän valmennuksen.
Olin viime valmennuksen lopussa luvannut morille, että muistaisin kyseisen valmennuksen viimeisen tehtävän vielä tälläkin kertaa ja pidin lupaukseni. Aloitimme valmennuksen siis sarjaesteellä, jossa oli kolme estettä – kaksi niin, että väliin mahtui yksi laukka-askel ja okseri kolmen laukka-askeleen päässä muista. Tällä kertaa Korppi osoitti huomattavasti enemmän yhteistyöhalua kuin viimeksi ja niinpä myös tämänkin tehtävän suoritus näytti sujuvammalta ja ulkopuolisen silmiin mukavammalta katsella. Annoin parin suorittaa saman tehtävän vielä pariin otteeseen, kunnes viimein näin lähes täydellisyyttä hipovan suorituksen, jolloin pääsimme siirtymään seuraavan tehtävän pariin. Olin rakentanut suhteutetun linjan, jossa oli kaksi 150 senttistä estettä melko pitkän matkan päässä toisistaan. Homma nimi oli se, että annoin ratsukolle tietyn askel-määrän, joka piti esteiden väliin mahtua. Aloitimme neljällä, joka näytti olevan Korpille aikalailla ”se oikea” määrä. Seuraavaksi askelia oli kolme, sitten viisi tai kuusi. Joka kerta ori jaksoi keskittyä tehtävään ja sai sen suoritettua halutulla tavalla – hevosta ei tosiaan uskoisi samaksi kun viime valmennuksessa. Kun pari viimein oli suorittanut esteet tarpeeksi useaan otteeseen tasaisen hyvällä tahdilla ja tekniikalla, annoin heille luvan loppuverryttelyihin. Kehuin morille Korpin tämän päiväistä käytöstä ja tämä itsekin myönsi hieman yllättyneensä. Jäin purkamaan esteitä omille paikoilleen samalla, kun ratsukko suoritti loppuverkat ja poistuimme yhtä matkaa kentältä.
18.01.2016 estevalmennus, valmensi Minja
Kyllä oli tämäkin naikkonen ihmeissään kun saapui kentälle, valmiina morin ja Korpin valmennukseen. Kentällä oli epätoivon ja kiukun sekainen mori, joka koitti taltuttaa villiä rodeo show'ta esittävää oriaan. Hetkittäin tilanne parani ja ori kulki neljällä jalalla ja joten kuten oikein päin, mutta jotenkin Korpin perä tuntui olevan kyseiseen oriin liian kevyt. Tiedustelin morilta, josko tämä tarvitsisi apua, mutta tämä vakuutteli pärjäävänsä. Pakkohan se oli uskoa, joten aloin kasaamaan esteitä valmennusta varten. Kun väsyneen oloinen mori viimein ilmoitti, että ori on taltutettu ja alkuverryttelyt suoritettu, pääsimme pikkuhiljaa aloittelemaan.
Olin jo aiemmin kuullut morilta aivan ohimennen, että Korpilla oli hieman omaa elämää elävät takajalat, jotka usein tuppaavat laahaamaan mukana, vetäen totta kai puomeja mukanaan. Päätin paneutua tähän ongelmaan ja aloitimme verryttelytehtävällä eli jumppasarjalla, jossa herra joutuisi nostelemaan kinttujaan. Esteet olivat Korpin tasoon nähden lähes maapuomeja, mutta ori tuntui hiffaavan homman idean. Muutamien toistojen jälkeen, kun viimein olin vakuuttunut orin jalkojenkin nousevan tarvittaessa, pääsimme itse tehtävään. Harjoittelimme sarjaestettä – kaksi osainen sarja, jonka väliin mahtui yksi laukka-askel ja kolmen askeleen päässä oli vielä okseri. Jo ensi yrittämällä mori ja Korppi suoriutuivat hyvin, mutta siitä se alamäki tuntui alkavan. Orin takapää keveni taas liiaksi ja se tuntui kuumuvan. Mori joutui tappelemaan ihan tosissaan orin kanssa, kunnes pari sai viimein suoritettua tehtävän hyvin muutamaan otteeseen. Päätin siis viheltää pelin poikki niihin suorituksiin ja annoin parille luvan loppuverkkoihin. Harmittelin morille ajan loppumista, mutta lupasin muistaa kyseiset ongelmat seuraavassa valmennuksessa, jossa ratsuna on Korppi.
07.11.2015 estevalmennus, valmensi Naxu
Tänään aamuni alkoi estevalmennuksella mori-morille ja Korpille. Esteet olivat onneksi maneesissa valmiiksi, joten pystyin keskittymään täysillä ratsukon alkuverryttelyyn. Mori selitti siinä ravaillessaan minulle, että Korpin takajalkoihin piti saada voimaa tai jotain vastaavaa, koska ne ottivat helposti mukaan puomeja radoilta. Jo heti verryttelyhypyissä jouduin nostamaan esteen kolmesti viidestä hypystä, koska ori ei vaivautunut nostamaan takasiaan yhtään ylemmäs. Persettäänkin Korppi nakkasi kerran kun mori hieman horjahti satulassa. Varsinainen otus, sanon minä!
No, ensimmäiseksi tehtäväksi määräsin ihan vain takaosaa vahvistavan kavalettisarjan. Korppi joutui hyppäämään pienet ristikot, mutta huomasi nostella jalkojaan hieman paremmin kuin alussa. Muutaman kerran jälkeen nostin esteet pieniksi pystyiksi ja samaa tehtävää jatkettiin. Korppi alkoi pikkuhiljaa tylsistyä, joten vaihtelun vuoksi ratsukko hyppäsi verryttelyesteen pari kertaa. Vaikka korkeus oli 150cm, ei puomi lähtenyt orin mukaan.
Seuraavaksi hypättiin kaksoissarja, jonka korkeus oli lähempänä 130cm. Korppi nappasi molemmilta esteiltä puomit mukaansa takasillaan, joten laskin esteiden korkeudeksi 100cm. Nyt puomit pysyivät kannattimillaan, mutta Korppi laukkasi kuumuneena. Mori sai rauhoitella oria hyvän tovin pääty-ympyrällä, kun seurasin ratsukon vuorovaikutusta kiinnostuneena. Ratsastaja jarrutteli Korppia sen omalla tyylillä ja ori rauhoittui laukkaamaan nätisti. Sitten jatkettiin sarjalla. Metrin esteet tultiin vielä toiseen kertaan ja sitten kerroin vähän omia näkemyksiäni Korpin kuumumisesta. Ori nimittäin steppaili ja peruutteli nytkin hermostuneena. Mori avasi minulle rauhoittelutaktiikkaansa ja sai sitten kuulla, että seuraavaksi kaksi sarjaa tultaisiin ns. ratana. Ensimmäinen kerta oli täysi kaaos. Korppi otti puomeja mukaansa ja meinasi kompastua parikin kertaa. Mori sai pidellä kovasti kiinni, että pysyi ratsunsa vaarallisessa kyydissä. Toisella kerralla tippui enää pari puomia kun Korppi tajusi esteiden olevan oikeasti korkeita.
Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin olla aika lopetella valmennus, joten ratsukko sai siirtyä ravailemaan itsenäisesti. Kerroin loppuverryttelyiden aikana hyviä harjoituksia, jotka parantaisivat Korpin hyppyä ja mori lupasi kokeilla. Ratsukon siirtyessä kävelemään lähdin autolleni ja kotia kohti.
Viimeksi kun olin moria ja Korppia tullut valmentamaan, oli kentällä vastassa vuosituhannen rodeo show. Niinpä odotin jo kauhulla, mitä sieltä nyt paljastuisi ja en tosiaankaan uskonut silmiäni. Mori ratsasti kauniisti ja oikein päin liikkuvalla täysiverisellä, joka eteni reippain, mutta rennoin liikkein. Tiedustelin morilta, mihin tämä Korpin oli jättänyt, kunnes tajusin – se nätisti liikkuva otushan oli Korppi. Ori liikkui viime kertaan nähden upeasti ja itselläni meni hetki, että palasin tästä pilvilinnasta takaisin maanpinnalle. Rakensin esteet kentälle sillä välin, kun mori verrytteli oria ja jo kymmenen minuutin päästä olimme valmiit aloittamaan tämän päivän valmennuksen.
Olin viime valmennuksen lopussa luvannut morille, että muistaisin kyseisen valmennuksen viimeisen tehtävän vielä tälläkin kertaa ja pidin lupaukseni. Aloitimme valmennuksen siis sarjaesteellä, jossa oli kolme estettä – kaksi niin, että väliin mahtui yksi laukka-askel ja okseri kolmen laukka-askeleen päässä muista. Tällä kertaa Korppi osoitti huomattavasti enemmän yhteistyöhalua kuin viimeksi ja niinpä myös tämänkin tehtävän suoritus näytti sujuvammalta ja ulkopuolisen silmiin mukavammalta katsella. Annoin parin suorittaa saman tehtävän vielä pariin otteeseen, kunnes viimein näin lähes täydellisyyttä hipovan suorituksen, jolloin pääsimme siirtymään seuraavan tehtävän pariin. Olin rakentanut suhteutetun linjan, jossa oli kaksi 150 senttistä estettä melko pitkän matkan päässä toisistaan. Homma nimi oli se, että annoin ratsukolle tietyn askel-määrän, joka piti esteiden väliin mahtua. Aloitimme neljällä, joka näytti olevan Korpille aikalailla ”se oikea” määrä. Seuraavaksi askelia oli kolme, sitten viisi tai kuusi. Joka kerta ori jaksoi keskittyä tehtävään ja sai sen suoritettua halutulla tavalla – hevosta ei tosiaan uskoisi samaksi kun viime valmennuksessa. Kun pari viimein oli suorittanut esteet tarpeeksi useaan otteeseen tasaisen hyvällä tahdilla ja tekniikalla, annoin heille luvan loppuverryttelyihin. Kehuin morille Korpin tämän päiväistä käytöstä ja tämä itsekin myönsi hieman yllättyneensä. Jäin purkamaan esteitä omille paikoilleen samalla, kun ratsukko suoritti loppuverkat ja poistuimme yhtä matkaa kentältä.
18.01.2016 estevalmennus, valmensi Minja
Kyllä oli tämäkin naikkonen ihmeissään kun saapui kentälle, valmiina morin ja Korpin valmennukseen. Kentällä oli epätoivon ja kiukun sekainen mori, joka koitti taltuttaa villiä rodeo show'ta esittävää oriaan. Hetkittäin tilanne parani ja ori kulki neljällä jalalla ja joten kuten oikein päin, mutta jotenkin Korpin perä tuntui olevan kyseiseen oriin liian kevyt. Tiedustelin morilta, josko tämä tarvitsisi apua, mutta tämä vakuutteli pärjäävänsä. Pakkohan se oli uskoa, joten aloin kasaamaan esteitä valmennusta varten. Kun väsyneen oloinen mori viimein ilmoitti, että ori on taltutettu ja alkuverryttelyt suoritettu, pääsimme pikkuhiljaa aloittelemaan.
Olin jo aiemmin kuullut morilta aivan ohimennen, että Korpilla oli hieman omaa elämää elävät takajalat, jotka usein tuppaavat laahaamaan mukana, vetäen totta kai puomeja mukanaan. Päätin paneutua tähän ongelmaan ja aloitimme verryttelytehtävällä eli jumppasarjalla, jossa herra joutuisi nostelemaan kinttujaan. Esteet olivat Korpin tasoon nähden lähes maapuomeja, mutta ori tuntui hiffaavan homman idean. Muutamien toistojen jälkeen, kun viimein olin vakuuttunut orin jalkojenkin nousevan tarvittaessa, pääsimme itse tehtävään. Harjoittelimme sarjaestettä – kaksi osainen sarja, jonka väliin mahtui yksi laukka-askel ja kolmen askeleen päässä oli vielä okseri. Jo ensi yrittämällä mori ja Korppi suoriutuivat hyvin, mutta siitä se alamäki tuntui alkavan. Orin takapää keveni taas liiaksi ja se tuntui kuumuvan. Mori joutui tappelemaan ihan tosissaan orin kanssa, kunnes pari sai viimein suoritettua tehtävän hyvin muutamaan otteeseen. Päätin siis viheltää pelin poikki niihin suorituksiin ja annoin parille luvan loppuverkkoihin. Harmittelin morille ajan loppumista, mutta lupasin muistaa kyseiset ongelmat seuraavassa valmennuksessa, jossa ratsuna on Korppi.
07.11.2015 estevalmennus, valmensi Naxu
Tänään aamuni alkoi estevalmennuksella mori-morille ja Korpille. Esteet olivat onneksi maneesissa valmiiksi, joten pystyin keskittymään täysillä ratsukon alkuverryttelyyn. Mori selitti siinä ravaillessaan minulle, että Korpin takajalkoihin piti saada voimaa tai jotain vastaavaa, koska ne ottivat helposti mukaan puomeja radoilta. Jo heti verryttelyhypyissä jouduin nostamaan esteen kolmesti viidestä hypystä, koska ori ei vaivautunut nostamaan takasiaan yhtään ylemmäs. Persettäänkin Korppi nakkasi kerran kun mori hieman horjahti satulassa. Varsinainen otus, sanon minä!
No, ensimmäiseksi tehtäväksi määräsin ihan vain takaosaa vahvistavan kavalettisarjan. Korppi joutui hyppäämään pienet ristikot, mutta huomasi nostella jalkojaan hieman paremmin kuin alussa. Muutaman kerran jälkeen nostin esteet pieniksi pystyiksi ja samaa tehtävää jatkettiin. Korppi alkoi pikkuhiljaa tylsistyä, joten vaihtelun vuoksi ratsukko hyppäsi verryttelyesteen pari kertaa. Vaikka korkeus oli 150cm, ei puomi lähtenyt orin mukaan.
Seuraavaksi hypättiin kaksoissarja, jonka korkeus oli lähempänä 130cm. Korppi nappasi molemmilta esteiltä puomit mukaansa takasillaan, joten laskin esteiden korkeudeksi 100cm. Nyt puomit pysyivät kannattimillaan, mutta Korppi laukkasi kuumuneena. Mori sai rauhoitella oria hyvän tovin pääty-ympyrällä, kun seurasin ratsukon vuorovaikutusta kiinnostuneena. Ratsastaja jarrutteli Korppia sen omalla tyylillä ja ori rauhoittui laukkaamaan nätisti. Sitten jatkettiin sarjalla. Metrin esteet tultiin vielä toiseen kertaan ja sitten kerroin vähän omia näkemyksiäni Korpin kuumumisesta. Ori nimittäin steppaili ja peruutteli nytkin hermostuneena. Mori avasi minulle rauhoittelutaktiikkaansa ja sai sitten kuulla, että seuraavaksi kaksi sarjaa tultaisiin ns. ratana. Ensimmäinen kerta oli täysi kaaos. Korppi otti puomeja mukaansa ja meinasi kompastua parikin kertaa. Mori sai pidellä kovasti kiinni, että pysyi ratsunsa vaarallisessa kyydissä. Toisella kerralla tippui enää pari puomia kun Korppi tajusi esteiden olevan oikeasti korkeita.
Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin olla aika lopetella valmennus, joten ratsukko sai siirtyä ravailemaan itsenäisesti. Kerroin loppuverryttelyiden aikana hyviä harjoituksia, jotka parantaisivat Korpin hyppyä ja mori lupasi kokeilla. Ratsukon siirtyessä kävelemään lähdin autolleni ja kotia kohti.
virtuaalihevonen, a sim game horse
kuvien © luvat on
kuvien © luvat on
